Yleiset kommentit lakiehdotukseen
SEY toteaa, että vaikka lakiehdotuksen lähtökohdat ovat modernit ja kiitettävät, lakiehdotuksesta puuttuu useita tärkeitä konkreettisia uudistuksia etenkin tuotantoeläinten kohdalla. Laki esimerkiksi sallisi edelleen sellaiset tuotantomuodot kuin kanojen ja turkiseläinten häkkikasvatus, lypsylehmien pitkäaikaisen parteen kytkemisen sekä emakoiden pitkäaikaisen häkissä pidon. Nämä tuotantomuodot ovat kuitenkin lain hengen vastaisia ja ne tulee kieltää. Mikäli laki tulee edelleen sallimat nämä kasvatusmuodot, on näille eläimille määrättävä lisää säännöllisiä jaloittelumahdollisuuksia laajemmalla alueelle ympäri vuoden. Eläinten pitäminen pelkällä verkkopohjalla tulee kieltää.
Lakiluonnos kieltää kivuliaiden toimenpiteiden tekemisen ilman asianmukaista kivunlievitystä. Porsaiden kastroinnin osalta säädös on kuitenkin puutteellinen. Lain tulee kieltää rutiininomainen porsaiden kastrointi ja mahdollisen siirtymäajan aikana taata porsaille asianmukainen toimenpiteen aikainen kivun poisto sekä jälkikivun lievitys. Lakia tulee täydentää tältä osin, kun selvitys asiasta valmistuu ennen lakiluonnoksen eteenpäin viemistä.
Pidämme hyvänä jatkuvan juomaveden vaatimusta. Poikkeustapauksia tulee kuitenkin tarkastella uudestaan ja etenkin turkiseläinten kohdalla poikkeussäännös tulee poistaa.
Pidämme erittäin hyvänä, että kissojen ja koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on sovittu tämän lakikäsittelyn yhteydessä säädettävän pakolliseksi. Muiden seura- ja harrastuseläinten kohdalla pakollisen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin tarvetta tulee vielä selvittää. Samalla on pyrittävä siihen, että rekisteri on yhteensopiva kaikissa EU-maissa. Lisäksi olisi tehostettava sen valvontaa, ettei tunnistusmerkitsemättömiä eläimiä tuoda maahan. Pidämme erittäin kannatettavana myös pentujen maahantuontikieltoa myyntitarkoituksissa sekä verkkokaupan säätelyä. Verkkokaupan säätelyyn tulisi edelleen lisätä vahva tunnistautuminen.
Pidämme hyvänä, että lakiluonnoksessa on kiinnitetyt huomiota myös kalojen hyvinvointiin. Säännökset eivät kuitenkaan ole riittäviä. Puollamme sitä, että kalastuslakiin sisällytettäisiin saaliiksi otettavien tai syöttinä käytettävien kalojen lopettamista koskevat säännökset. Puollamme, että kala tulee lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä. Näkemyksemme mukaan lopetusvelvollisuuden tulisi koskea myös kerralla saatavaa suurta saalismäärää siirtymäajalla ja tilannetta, jossa sääolosuhteet vaikeuttavat lopetusta. Rapujen lopettaminen kiehuvassa vedessä tulee kieltää. Pyydystä ja päästä kalastus tulee kieltää.
Apua tarvitsevien luonnonvaraisten eläinten tilanteeseen lakiluonnos ei tuo juurikaan parannuksia. Tämä on selvä heikkous, johon tulee saada muutos. Pykäläkohtaisten muutosehdotustemme lisäksi ehdotamme perustettavaksi luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntaa.
Pidämme huolestuttavana sitä, että lakiehdotus sallii elävien eläinten myynnin siten, että eläimet lopetetaan kotioloissa tavallisten kansalaisen toimesta. Kaikki eläimet tulee näkemyksemme mukaan lopettaa pätevän henkilön toimesta ja asianmukaisin välinein. Täten esimerkiksi eläviä rapuja tai simpukoita ei tulisi myydä kuluttajille.
Lakiehdotuksessa on myös monia muita hyviä ja tärkeitä uudistuksia. Erinomaisia uudistuksia ovat esimerkiksi kielto pitää lihaksi kasvatettavia nautoja paikalleen kytkettyinä, uusien porsitushäkkien ja uusien parsien kielto, positiivilistat, sikojen hyvinvoinnin arviointi teurastamolla ja eläinlääkärin ilmoitusvelvollisuus jalostuspykälässä. Seura- ja harrastuseläimiä koskevat positiivilistat tulee säätää mahdollisimman pian asetustasolla.
Valvonnan ja puuttumisen osalta pidämme huonona muutoksena sitä, että päivystysaikaista valvontaa ei järjestetä. Tämä on selkeä heikennys edelliseen lakiluonnokseen verrattuna. Selvä heikennys edelliseen lakiluonnokseen on myös löytöeläinten kuljetusvelvollisuuden poistuminen.
Lain rakenteesta huomautamme seuraavaa:
Lain tulisi olla lain tarkoitusta tukeva, selkeä, johdonmukainen, kansantajuinen ja helposti luettava. Nykymuodossaan laki on jäsentelynsä osalta melko sekava. Käytettävyyden ja selkeyden vuoksi esitämme, että eniten sovellettavat säännökset esitetään lain alussa johdonmukaisesti ja turhaa toistoa välttäen.
Lakiehdotuksen pykälät ja yksityiskohtaiset perustelut
Lain rakenne
Ks. lausunnon Liite 1.
Ehdotamme, että lain rakennetta muutetaan seuraavasti lain käytettävyyden ja selkeyden vuoksi:
Esitämme, että nykyisen 6 § jälkeen alkaa 3 luku Eläinten pitopaikka, tätä seuraisi 4 luku Eläinten hoito, 5 luku Eläinten kohtelu, 6 luku Vastuu eläinten hyvinvoinnista eräissä tapauksissa, 7 luku Luonnonvaraiset eläimet ja 8 luku Löytöeläimet. Nykyiset pykälät 8 §, 9 §, 10 § siirtyisivät luvun 4 Eläinten hoito loppuun, pykälä 25 § siirtyisi 5 luku Eläinten kohtelu alle ja nykyiset pykälät 7 § ja 11 § siirtyisivät uuden luvun 6 alle. 7 lukuun ja 8 lukuun koottaisi asianmukaiset pykälät. Näin rakennettu laki tukisi parhaalla mahdollisella tavalla keskeisimpien viranomaisten valvonta- ja ratkaisutoimintaa sekä tarjoaisi parhaat mahdolliset välineet myös esitutkintaviranomaisille, syyttäjille ja rikosasioita käsitteleville tuomioistuimille. Järjestys on kuvattu käytännössä lausuntomme liitteessä (1).
1 § Lain tarkoitus
Lain tarkoitus on muutoin hyvä, mutta lain tarkoituksena tulee olla myös sen varmistaminen, että eläimet ovat hyvinvoivia – nyt tarkoituksena on vain edistää hyvinvointia. Pykälän toiseen momenttiin tulisi lisätä eläimen kunnioituksen perustuvan eläimen itseisarvoon. Nyt itseisarvo on piilotettu perusteluihin.
4 § Suhde muuhun lainsäädäntöön
Kyseisen säännöksen perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:
”Pykälässä määriteltäisiin ehdotetun lain suhdetta eräisiin muihin lakeihin. Eläinten kuljetuksesta annettu laki ja tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävistä eläimistä annettu laki ovat erityislakeja suhteessa ehdotettuun lakiin. Näin ollen ehdotettua lakia sovelletaan eläinten kuljetukseen tai eläinten käyttöön tieteellisissä tai opetustarkoituksissa vain siinä tapauksessa, että asiasta ei ole säädetty erityislaeissa tai kuljetusasetuksessa.”
Näiden perustelujen valossa vaikuttaa erikoiselta, että luonnoksen sivulla 271 esitetään eläinten kuljetuksesta annetun lain 3 §:n muuttamista kuulumaan seuraavasti;
”Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, kuljetettavien eläinten hoidosta ja kohtelusta säädetään eläinten
hyvinvoinnista annetussa laissa ( / ).”
Edellä mainitusta tekstimuotoilusta jää kuva, että kyse olisi normihierarkialtaan saman arvoisista laeista.
5 § Määritelmät
Ehdotamme määritelmiin lisättäväksi domestikoituneen (tai kesyn) eläinlajin. Muut kuin domestikoituneet lajit ehdotamme määriteltävän villieläinlajeiksi. Eläinyksilöiden kohdalla luonnonvarainen eläin on mielestämme hyvä määritelmä, mutta eläinlajin kohdalla termi luonnonvarainen ei mielestämme ole sopiva. Pykälän 13 kohdassa määritellään pysyvä eläinnäyttely. Pysyvissä eläinnäyttelyissä ei tule sallia pidettäväksi luonnonvaraisia eläimiä ja määritelmää tulisi muuttaa vastaavasti.
Pykälässä olisi hyvä määritellä myös kärsimys siten, että sanalla tarkoitetaan mitä tahansa pientä ohimenevää epämukavuutta suurempaa haittaa.
Pidämme hyvänä, että erilaiset eläinten kanssa toteutettavat terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminnat olisivat entistä selkeämmin joko luvan- tai ilmoituksenvaraista toimintaa.
6 § Lain yleiset periaatteet
Pykälän perusteluissa avataan, mitä termillä kärsimys tarkoitetaan. Kärsimys tulisi määritellä siten, että sanalla tarkoitetaan mitä tahansa pientä ohimenevää epämukavuutta suurempaa haittaa. Esimerkkeihin tulisi lisätä käyttäytymistarpeiden patoutuminen, kun eläin ei saa toteuttaa sille tärkeitä käyttäytymistarpeita. On hyvä, että pykälässä on ennaltaehkäisevä tavoite. Pykälään tulisi lisäksi lisätä, että eläintenpidossa on noudatettava varovaisuusperiaatetta. Tieteellisen tiedon ollessa puutteellista olisi toimittava varovaisuusperiaatteen mukaan eläimen eduksi.
8–10 § Eläinlajien ja eläinten pitoa koskevat rajoitukset, Eläinlajilistojen muuttaminen ja
Eläinlajilistasta poikkeaminen
Pidämme eläinlajien rajaamista positiivilistojen avulla erittäin kannatettavana asiana. Kannatamme myös sitä, että kiertävissä eläinnäyttelyissä pidettävien eläinlajien kirjoa rajataan selvästi nykyisestä suppeammaksi. Tuotantoeläiminä tai tuotantotarkoituksiin tarhattavia muita eläinlajeja kuin nisäkkäitä ja lintuja ei ole lakiluonnoksessa rajattu. Mielestämme kaikista eläinlajeista, myös muista kuin nisäkkäistä ja linnuista, tulee luoda positiivilista. Seura- ja harrastuseläiminä pidettävistä eläimistä tulee luoda positiivilista valtioneuvoston asetuksella mahdollisimman pian.
10 §:n poikkeamismahdollisuus voi työllistää viranomaisia kohtuuttomasti suhteessa sen tarpeellisuuteen.
Ehdotamme poikkeamismahdollisuuden poistamista tai sen määräämistä maksulliseksi.
Liite I
Petoeläinlajit on poistettava tuotantoeläinlistalta. Käytännön kokemus on osoittanut, että näitä lajeja ei pystytä pitämään tuotanto-olosuhteissa siten, että eläinten hyvinvointi toteutuisi lain hengen mukaisesti. Esimerkiksi ketuille ei turkisalan mukaan pystytä tarjoamaan pitopaikassaan mukavaa (kiinteää, pehmeää) makuualustaa, piilopaikkaa tai mahdollisuutta kaivaa, vaikka näiden katsotaan olevan ketun hyvinvoinnille oleellisia asioita. Vastaavia ongelmia on myös muiden turkiseläinlajien kohdalla. Soopelin hyvinvointitarpeista puolestaan ei ole olemassa riittävästi tietoa, jotta lajin pitoa listalla voitaisiin oikeuttaa missään tapauksessa. Suhtaudumme kielteisesti vesipuhvelin lisäämiseen listalle.
Eläimiä ei tulisi käyttää kiertävissä sirkuksissa ja kiertävissä näyttelyissä lainkaan. Kiertävä elämä on eläimille yleensä stressaavaa. Poikkeuksen voivat muodostaa ne eläimet, jotka lajityypillisesti ja yksilökohtaisesti nauttivat temppujen tekemisestä eivätkä häiriinny vieraista ihmisistä ja joita voidaan pitää kiertue-elämässä näytteillä olon ulkopuolella niin sanotusti kodinomaisissa elinolosuhteissa. Tällainen hyväksyttävä laji voisi olla esimerkiksi koira.
11 § Vastuu eläinten hyvinvoinnista
Pidämme ehdotettujen ikärajojen asettamista kannatettavana asiana.
Pykälässä tulisi myös tuoda esiin viranomaisten neuvontavelvollisuuden ohella eläimen omistajan ja pitäjän velvollisuus ottaa selvää.
12 § Eläinten kohtelu
Pykälään tulee lisätä, että eläimen käsittelyssä ja koulutuksessa on ensisijaisesti hyödynnettävä eläimen lajityypillisen käyttäytymisen ohella positiivista vahvistamista. Pidämme kuitenkin hyvänä, että positiivisen vahvistamisen suosimiseen kannustetaan lain 13 § perusteluissa.
Pykälään tulee lisätä, että mikäli eläin saa jälkeläisiä, on vieroituksesta huolehdittava siten ja siinä iässä, että vieroituksesta aiheutuu sekä emon että jälkeläisten hyvinvoinnille mahdollisimman vähän haittaa. Emolla on oltava mahdollisuus levätä ja suojautua jälkeläisiltään niiden hoitamisen lomassa, mikäli se on emon hyvinvoinnin kannalta oleellista.
Pidämme hyvänä momenttiin 2 kirjattua uutta vaatimusta eläinten totuttamisesta pito-olosuhteisiin.
13 § Kielletty kohtelu
Pidämme pykälään tulevia uusia määräyksiä, kuten eläimen värjäämisen kieltoa, kannatettavina. Pykälään tulee myös lisätä, että eläimiä ei tule käyttää sellaisessa harrastustoiminnassa, josta aiheutuu eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille merkittävää haittaa. Kielto pitää sisällään myös sellaisen harrastustoiminnan, jossa käytetään niin sanottuja kohde-eläimiä, joille voi aiheutua toiminnasta merkittävää fyysistä tai psyykkistä haittaa. Esimerkiksi luolakoirakokeet eläviä kohde-eläimiä käyttäen on kiellettävä. Toiminta on kohde-eläimelle äärimmäisen stressaavaa ja tämän lain hengen vastaista. Mikäli kieltoa ei toteuteta, on myös lajin harjoituksissa oltava paikalla valvova eläinlääkäri ja lain on määrättävä siitä, kuinka monta kertaa samaa eläintä voidaan tietyn ajanjakson aikana käyttää. Harjoitusten, kilpailujen ja kohdeeläinten pidon tulee olla ilmoituksenvaraista toimintaa, jotta sitä on mahdollista valvoa. Kohde-eläimille on myös lailla taattava sellaiset elinolosuhteet, joissa niiden elämä on kokeiden ja harjoitusten välissä niin laadukasta, että eläimen kokonaishyvinvoinnin voidaan ajatella olevan hyvällä tasolla.
Eläinten hyvinvointilain olisi ehdottomasti otettava kielteinen kanta pyydystä ja päästä -kalastukseen. Kyseessä on eläimen tarpeeton vahingoittaminen, eikä asiaa tule jättää säädettäväksi kalastuslakiin. Eläinten hyvinvointilain perusteluihin on kirjattava 3 momentin kohdalle pyydystä ja päästä -kalastus esimerkkinä kielletystä eläimen tarpeettomasta vahingoittamisesta. Pyydystä ja päästä -kalastuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä kalastusta, joka tapahtuu puhtaasti viihteen vuoksi ja jossa eläinten pyydystämistä jatketaan, vaikka tavoiteltu saalismäärä on jo täynnä.
Elävien selkärankaisten eläinten syöttäminen hoidossa oleville eläimille tulisi kieltää lakitasolla.
14 § Sukupuoliyhteys eläimen kanssa kiellettäisiin
Pidämme esitystä kannatettavana.
15 § Eläimille tehtävät toimenpiteet
Pykälässä tulisi kieltää sellaisten eläinten myyminen, joille on tehty pykälässä kielletty toimenpide.
Pykälään on lisättävä, että mikäli kipua aiheuttavan toimenpiteen tavoitteeseen voidaan päästä myös muilla menetelmillä, on menetelmistä valittava eläimelle vähiten haittaa aiheuttava tapa.
Myös porsaiden hampaiden katkaiseminen olisi lisättävä esimerkkeihin kielletyistä toimenpiteistä.
16 § Toimenpiteiden tekijä ja kivunlievityksen käyttö
Pidämme erittäin kannatettavana sitä, että kivunlievitys säädetään pakolliseksi kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä. Pykälässä olisi kuitenkin määrättävä tarkemmin, että kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä on käytettävä myös toimenpiteen aikaista tehokasta kivunpoistoa. Pykälän perusteluissa vasikan nupoutuksen kohdalla kivunlievitys on määritelty asianmukaisesti. Porsaiden rutiininomaisesta kirurgisesta kastroinnista tulee luopua kokonaan lyhyellä siirtymäajalla, koska toimenpide aiheuttaa huomattavaa kipua ja koska kastrointi ei ole välttämätöntä. Siirtymäajan aikana kastrointi on tehtävä vastaavassa kivunlievityksessä kuin muut vastaavasti kivuliaat toimenpiteet tyypillisesti tehdään.
Lailla tai valtioneuvoston asetuksella tulisi määrätä myös esimerkiksi kengitystä, sorkkahoitoa, hammashoitoa, fysioterapiaa, akupunktiota ynnä muita hoitoja eläimille tarjoavien henkilöiden pätevyydestä.
Samalla olisi määrättävä oikeudesta sellaisten välineiden käyttöön, joita ammattilaiset tyypillisesti käyttävät, mutta jotka voivat aiheuttaa osaamattomissa käsissä paljon haittaa.
17 § Välineet, laitteet ja aineet
Pidämme tärkeänä pykälän toiseen momenttiin kirjattua huolellisuusvelvoitetta.
18 § Kielletyt välineet ja laitteet
Pykälässä tulee kieltää sellaisten välineiden ja laitteiden käyttö, jotka aiheuttavat tarpeetonta kipua, kärsimystä, vahingon vaaraa, pelkoa tai epämukavuutta. Pykälän ensimmäinen momentti olisi väärinkäsitysten estämiseksi muotoiltava siten, että erikseen mainitut kielletyt välineet ovat esimerkkejä eivätkä kattava lista.
Pykälään tulisi lisätä hevosten imppauspannat.
Pidämme tärkeänä muutoksena sitä, että myös kiellettyjen välineiden hallussapito ynnä muu kielletään.
Lisäksi tulisi kieltää niiden markkinointi.
20 § Hoidon yleiset vaatimukset
Olennaisiin toteutettaviin käyttäytymistarpeisiin tulee lisätä leikki muutoinkin kuin sosiaalisena tarpeena. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on määritellyt leikin yhdeksi olennaisista käyttäytymistarpeista ja sanoo muun muassa näin:
”Leikkikäyttäytymisen merkitys nisäkäs- ja lintulajien nuorille eläimille on suuri. Ne harjoittavat aikuisena eläimenä tarvittavia käyttäytymistaitoja, kuten pakenemista ja muita liikkumisen taitoja ja sosiaalista käyttäytymistä.”
Lisäksi olennaisiin toteutettaviin käyttäytymistarpeisiin jo pykälätasolla olisi lisättävä ruokailukäyttäytyminen ja ympäristön tutkimiseen liittyvä käyttäytyminen.
Pidämme hyvänä vaatimusta siitä, että eläinten sairastumista tulee ennaltaehkäistä. Pykälän perusteluissa viitataan asiaan liittyen muun muassa eläinten pitopaikkaan. Perusteluissa olisi todettava myös, että tautien ennaltaehkäisy ei kuitenkaan ole pätevä syy valita eläimen pitopaikaksi esimerkiksi häkkipohjaa kiinteän pohjan sijaan. Mikäli eläintä ei voida pitää terveenä kiinteällä pohjalla, ei kyseisen eläimen pito kyseisessä käyttötarkoituksessa ole hyväksyttävää.
4 momentissa kirjausta tulisi täsmentää siten, että liikunnan tarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava säännöllisesti.
Pykälään tulee lisätä, että mikäli eläimillä esiintyy käyttäytymishäiriöitä tai muita heikosta hyvinvoinnin tilasta kertovia oireita, on ongelmien syy selvitettävä ja poistettava.
Pykälään tulee myös lisätä, että ulkoilusta hyötyvien eläinten tulee saada ulkoilla. Esimerkiksi kaikkien nautojen tulee saada laiduntaa.
21 § Ruokinta ja juotto
Pidämme erinomaisena sitä, että eläimille taataan jatkuva juomaveden saanti. Jatkuva juomavesi tulee taata myös turkiseläimille. Siirtymäajan lyhentäminen siitosturkiseläinten kohdalla on hyvä askel, mutta siirtymäaika on edelleen tähän tarkoitukseen pitkä.
Pykälään olisi myös kirjattava kielto siitä, että eläviä eläimiä, ainakaan eläviä selkärankaisia, ei saa käyttää toisen eläimen saalistettavaksi ravinnoksi. Myös selkärangattomien eläinten hyvinvointi on huomioitava, mikäli niitä syötetään toisille eläimille elävänä.
22§ Eläinten hyvinvoinnin ja pitopaikan tarkastaminen
Laissa olisi määrättävä tarkemmin myös muiden kuin välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa olevien, mutta kuitenkin rajatulla alueella elävien eläinten hyvinvoinnin tarkastamisesta. Tarkastamisessa on nykyisin mahdollista käyttää erilaisia apuvälineitä. Toisaalta esimerkiksi tarhattavat mehiläisyhdyskunnat tulee rajata päivittäisen tarkastusvelvollisuuden ulkopuolelle, sillä käytäntö heikentäisi näiden eläinten hyvinvointia.
23 § Sairas tai vahingoittunut eläin
Ensimmäisen momentin 2) sana ”riittävä” tulee poistaa. Sairastuneella tai vahingoittuneella eläimellä tulee olla jatkuva mahdollisuus lepoon. Sana ”riittävä” on erittäin tulkinnanvarainen tehden valvonnasta vaikeaa.
24 § Pakkosyötön ja -juoton kielto
Lisättävä momentti:
Toimenpiteen saa tehdä vain eläinlääkärinammatin harjoittaja tai muu sellainen henkilö, jolla on tarvittava koulutus tai riittävä muu osaaminen toimenpiteen tekemiseksi.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä toimenpiteiden tekijöiden koulutuksesta ja pätevyydestä sekä toimenpiteiden tekemisessä käytettävistä menetelmistä.
25 § Eläinjalostus
Eläinten luonnetta jalostamalla voidaan myös edistää eläinten hyvinvointia lisäävien pitotapojen käyttöönottoa. Pykälässä ja sen perusteluissa olisi ohjattava eläinten luonteen jalostamista tähän suuntaan esimerkein. Esimerkiksi turkiskettujen kohdalla eläinten hyvinvointia monin tavoin edistävän piilopaikan antamista on vältelty sillä argumentilla, että ketut ovat ihmisarkoja ja arkuus lisääntyy, jos niillä on mahdollisuus piiloutua. Jalostusvalinnoilla arkuutta olisi mahdollista vähentää siten, että tällaista ristiriitaa ei olisi etenkään yhdistettynä siihen lain määräykseen, että pennut on totutettava käsittelyyn. Esimerkiksi siitoskanien kohdalla ihmisarkuus voi osaltaan johtaa myös kanien väliseen aggressiivisuuteen hankaloittaen ryhmäkasvatusta.
Ensimmäinen momentti tulisi edellä mainitun perusteella muuttaa muotoon: Eläinjalostuksella tulee pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten, terveiden ja käyttötarkoituksessaan mahdollisimman hyvin voivien eläinten tuottamiseen.
Pidämme erittäin hyvänä, että eläinlääkäreille asetetaan ilmoitusvelvollisuus perinnöllisten vikojen johdosta tehdyistä toimenpiteistä.
Pykälässä olisi myös kiellettävä sellainen eläinten pakkoastuttaminen, jossa naaras ei suostu astuttavana olemiseen ilman väkisin paikallaan pitämistä. Tällä ei tarkoiteta esimerkiksi oria suojelevien liinojen käyttöä astumistilanteessa. Lisäksi pykälässä olisi kiellettävä eläinten kloonaaminen sekä asettava raja eläinten jalostuksessa käytettävälle sukusiitosasteelle.
26 § Löytöeläimet
Pykälän keskeinen ongelma on se, että eläinten kiinniottoa ja kuljetusta kiinniottopaikalta kunnan osoittamaan talteenottopaikkaan ei ole osoitettu minkään tahon tehtäväksi. Käytännössä tämä vaikeuttaa eläinten talteenottoa ja johtaa tilanteisiin, joissa kiinni otettua eläintä ei saada toimitettua talteenottopaikkaan.
Monessa kunnassa löytöeläinten kuljetus kunnalliseen talteenottopaikkaan sekä tästä koituvat kustannukset ovat vapaaehtoisten toimijoiden varassa. Tämä kuormittaa kohtuuttomasti vapaaehtoistoimijoiden resursseja ja vaarantaa eläinten hyvinvoinnin tilanteissa, joissa vapaaehtoisia ei ole riittävästi.
Löytöeläinten kuljetus sekä siitä koituvat kulut tulee säätää eläinten hoidosta vastuussa olevan kunnan tehtäväksi. Tämä on lakiluonnoksessa merkittävä puute ja heikennys edelliseen luonnokseen.
Tällä hetkellä kunnalliset löytöeläintalot eivät vastaanota niin sanottuja populaatiokissoja eli omistajattomiksi oletettuja, villiintyneitä kissoja. Löytöeläintaloille tulee säätää velvollisuus tarjota väliaikaista hoitoa myös populaatiokissoille, joilla voidaan katsoa olevan mahdollisuus kuntoutumiseen ja sijoittamiseen lemmikkieläimeksi.
Pykälässä on myös hyviä muutoksia, joita puollamme. Velvollisuus tarkastaa tunnistusmerkintä ja löytöeläinten tilastointi ovat tärkeitä uudistuksia. Tärkeää on myös se, että pykälässä vaaditaan tiedon julkaisemista löydetystä eläimestä. Pykälässä olisi lisäksi säädettävä, että löytöeläintoimijan olisi ensisijaisesti pyrittävä sijoittamaan eläin uuteen kotiin eläimen lopettamisen sijaan, ellei lopettaminen ole eläimen hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu. Pykälän 4 momentissa olisi määrättävä, että löytöeläintoimijan on julkaistava tieto myös niistä eläimistä, joiden talteenotosta poliisi on toimijalle ilmoittanut.
Pykälään olisi myös kirjattava, että eläimet on tunnistusmerkittävä, rekisteröitävä ja rokotettava sekä kissat kastroitava tai sterilisoitava ennen uuteen kotiin luovuttamista. Tässä uudella kodilla tarkoitetaan pysyväksi kodiksi tarkoitettua sijoituspaikkaa, ei esimerkiksi tilannetta, jossa eläin siirretään löytöeläintalolta eläinsuojeluyhdistykselle uuden kodin etsimiseksi. Sterilisaation vaihtoehtona voidaan hyväksyä, että uudelle omistajalle luovutetaan tarvittaessa maksua vastaan palveluseteli kissan leikkauttamiseksi.
Kunnan velvollisuutena tulee olla huolehtia siitä, että löytöeläintoiminta on laadukasta. Käytännön ongelmaksi on noussut se, että joissain kunnissa löytöeläintoimija saa kunnalta suuremman korvauksen, mikäli hän hoitaa eläintä 15 vuorokautta ja sen jälkeen lopettaa eläimen, kuin jos eläimelle etsittäisi uusi koti. Tämä käytäntö pitäisi uudella eläinsuojelulailla estää.
Pidämme hyvänä, että löytöeläinten säilytysaika on palautettu 15 vuorokauteen.
28 § Luonnonvaraisen eläimen elätettäväksi ottaminen
Puollamme sitä, että luonnonvaraisten eläinten elätettäväksi ottamisen kieltoa on laajennettu koskemaan kaikkia selkärankaisia. Kiellon tulisi koskea kuitenkin kaikkia eläimiä, ei vain selkärankaisia. Kielto tulisi laajentaa koskemaan myös Suomen rajojen ulkopuolella syntyneitä eläimiä.
Pykälässä olisi tuotava esiin, että mikäli eläin pyydystetään tilapäisesti esimerkiksi tunnistusta, merkitsemistä tai lopettamista varten, on käytettävä eläimen kannalta mahdollisimman vähän haittaa ja stressiä aiheuttavia menetelmiä.
7 §, 29 § ja 61 § Sairaan tai vahingoittuneen eläimen auttaminen, Avuttomassa tilassa olevan
luonnonvaraisen eläinten hoito ja Avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten
hoitolatoiminnan harjoittaminen
Pidämme hyvänä sitä, että luonnonvaraisten eläinten hoitoa säädellään aiempaa tarkemmin. Pykälät eivät kuitenkaan vastaa yleisimpään ongelmaan: yksityinen henkilö löytää loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen, mutta ei itse osaa tehdä eläimelle mitään, ja vaikka hän uskaltaisi ottaa eläimen kiinni, ei hän pysty kuljettamaan sitä minnekään. Laki jää avun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten osalta täysin torsoksi, vaikka suuri osa ongelmista on ihmisten aiheuttamia ja siten myös ihmisten auttamisvelvollisuuden piirissä. Asiaan tulee saada muutos.
Velvoite auttaa sairasta tai vahingoittunutta eläintä, mukaan lukien lopettaa loukkaantunut luonnonvarainen eläin, tulisi säätää eläinten hyvinvointilaissa kaikille eläinlääkäreille. Ensisijainen velvollisuus tähän on kuitenkin alueen virkaeläinlääkärillä. Luonnonvaraisille eläimille olisi kyettävä tarjoamaan ympäri Suomen lopetuksen ohella myös vähintään hoidon tarpeen arviointi ja ensiapua, kun eläimen tila ei vaadi lopettamista. Kohtuulliset kustannukset avun antamisesta, mukaan lukien eläimen kuljettaminen ja lopetus olisi voitava periä esimerkiksi aluehallintovirastosta.
Esitetyssä muodossa 7 § viimeinen lause on kirjoitettu siten, kuin kaikki eläinlääkärin vastaanotolle tuodut sairaat tai vahingoittuneet eläimet pitäisi lopettaa. Kirjausta tulisi täsmentää siten, että lopetus tarkoittaa vain niitä vastaanotolle tuotuja luonnonvaraisia eläimiä, joiden tila edellyttää lopettamista.
Luonnonvaraisten eläinten kohdalla olisi varmistuttava siitä, että jokaiselle alueelle on määritetty hoitola, joka vastaa alueen avun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Valtion tulisi rahoittaa toimintaa.
Jokaisen eläintarhaan sijoitettavan eläimen kohdalla olisi arvioitava tarkasti se, onko tarhaan sijoittaminen
kyseisen eläimen etu.
Lisäksi lakiin olisi säädettävä velvollisuus ilmoittaa viranomaisille villiintyneistä ja / tai hallitsemattomista kissapopulaatioista sekä velvollisuus ilmoittaa alueen löytöeläintoimijalle tai viranomaiselle irrallaan tavatusta ihmisen hoidosta riippuvaisesta eläimestä. Lisäksi lakiin on kirjattava, että viranomaisten on ryhdyttävä toimiin villiintyneiden seura- ja harrastuseläinpopulaatioiden syntymisen estämiseksi sekä olemassa olevien populaatioiden poistamiseksi.
Pykälään 29 § olisi lisättävä momentti: Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen haltuun ottamisen lyhytaikaisuudesta.
30 § Eläinten hoitajien pätevyys ja riittävyys
Puollamme sitä, että eläinten pitäjiltä vaaditaan pätevyyttä tehtäväänsä. Lisäksi pätevyyttä on vaadittava myös esimerkiksi eläinten kouluttajilta ja muilta ammattikunnilta, jotka selvästi vaikuttavat eläinten hyvinvointiin. Kaikilta tuotantoeläimiä ammattimaisesti tai laajamittaisesti pitäviltä sekä eläinten hyvinvoinnista huolehtivilta tulee vaatia vähintään vastaavaa tasoa olevaa eläinlajikohtaista pätevyyttä kuin broileridirektiivissä on määrätty koskien broilereiden pitoa.
Vastaavan tyyppistä pätevyyttä tulee vaatia myös kaikilta muilta eläimiä ammattimaisesti tai laajamittaisesti omistavilta, kasvattavilta, kouluttavilta tai muuten niiden hyvinvoinnista huolehtivilta. Esimerkiksi virkakoiria ja opaskoiria kouluttavilta henkilöiltä tulee vaatia tutkinto eläinten koulutuksesta. Tarkemmista koulutusvaatimuksista tulee säätää valtioneuvoston asetuksella.
Lisäksi lainsäädännössä tulee vaatia, että osaamista päivitetään säännöllisesti.
31§ Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävän velvollisuus varautua
häiriötilanteisiin
Pykälään olisi lisättävä, että eläintiloihin, joissa pidetään eläimiä ammattimaisesti, tulee asentaa palohälytysjärjestelmä, joka antaa automaattisen ilmoituksen vähintään tilan vastuuhenkilölle. Tulipalojen ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota kaikin tavoin, kuten laitteistojen tarkistuksin ja aktiivisella neuvonnalla. Suuria eläinmääriä sisältävissä tiloissa tulee olla automaattiset sammutusjärjestelmät.
33 § Pitopaikan yleiset vaatimukset
Pykälän viimeinen momentti tulee muuttaa siten, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä myös pykälässä tarkoitetusta ”muusta tilapäisestä ja hyväksyttävästä syystä”.
Pykälät 33§ – 37§ Pitopaikan yleiset vaatimukset, Pitopaikan turvallisuus, Pitopakan olosuhteet, Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito ja Pysyvän pitopaikan yleiset vaatimukset
Pidämme erittäin hyvänä, että uusia parsinavettoja ja porsitushäkkejä ei saa rakentaa. Jo olemassa oleville parsille ja häkeille tulisi asettaa käyttökielto siirtymäajalla.
Jo kirjattujen hyvinvointivaatimusten lisäksi pykäliin tulee kirjata seuraavat asiat:
– Eläimillä tulee olla käytettävissään kiinteää lattiapinta-alaa sekä mukava, kuiva makuualusta tai muu mukava, lajille tyypillinen nukkumapaikka. Eläinten pito pääasiassa häkki- tai ritiläpohjalla tulee kieltää.
– Nuoria eläimiä ei saa pitää yksittäiskarsinoissa.
– Mikäli eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu pesä tai piilopaikka, on eläimellä oltava mahdollisuus sellaiseen pitopaikassaan.
– Laumassa luontaisesti eläviä eläimiä, kuten hevosia, ei saa pitää yksin. Eläimet tulee pitää sellaisissa ryhmissä, joissa niiden hyvinvointi toteutuu.
– Tyypillisesti yksinelävillä eläimillä tulee olla mahdollisuus elää ilman lajitoverien läheisyyttä, mikäli se edistää niiden hyvinvointia.
– Pitopaikan tulee mahdollistaa se, että kaikilla ryhmässä elävillä eläimillä on mahdollisuus turvallisesti samanaikaisesti toteuttaa sellaista käyttäytymistä, jota ne lajityypillisesti toteuttavat samanaikaisesti.
– Eläimillä tulee olla mahdollisuus noudattaa luonnollista vuorokausirytmiä.
– Eläimillä tulee olla mahdollisuus luonnonvaloon joko ulkoilun, riittävän ikkunapinta-alan tai muun järjestelyn avulla.
– Monet eläinten hyvinvointiongelmat olisivat vältettävissä, mikäli eläintiloja rakennettaessa olisi konsultoitava kyseisen eläinlajin hyvinvoinnin asiantuntijaa. Ehdotamme lakiin lisättäväksi vaatimuksen tähän vähintään, kun kyseessä on laajamittainen eläinten pito.
37§ 1 momentin listaa käyttäytymistarpeista tulee muuttaa vastaavasti kuin kommenttimme 20 §:ssä Eläimen mahdollisuus liikkua pitopaikassaan on taattava kaikille eläimille pitotarkoituksesta riippumatta. Eläimen paikalleen kytkeminen muusta kuin sen hyvinvointiin liittyvästä, kuten sairaudenhoidollisesta, syystä on kiellettävä poikkeuksetta. Nautojen parsikasvatus ja emakoiden porsitushäkit tulee kieltää. Mikäli näitä pitomuotoja kuitenkin edelleen sallitaan, on niissä pidettäville eläimille turvattava jaloittelumahdollisuus vähintään päivittäin ja naudoilla kesän laidunaikaa on pidennettävä. Eläimen paikalleen kytkeminen ilman vähintään päivittäistä jaloittelumahdollisuutta on räikeästi ristiriidassa tämän lain hengen kanssa. Liikkuminen edistää sekä eläinten fyysistä terveyttä, että niiden kokonaisvaltaista hyvinvointia monin eri tavoin. Paikalleen kytkeminen puolestaan estää eläintä toteuttamasta useita niistä käyttäytymistarpeistaan, joita tämän lain mukaan eläimen on saatava toteuttaa.
Siirtymäaika tiineytyshäkkien kiellossa on liian pitkä ja sitä tulee edelleen lyhentää. Siirtymäajan maksimipituus voisi näkemyksemme mukaan olla 10 vuotta. Porsitushäkeistä luopumiseksi siirtymäaika voisi olla maksimissaan 15 vuotta muutokseen liittyvien suurempien kustannusten vuoksi.
Pykälän kolmannessa momentissa annettu kahdeksan päivän poikkeusmahdollisuus tiineytyshäkin käyttöön tulee poistaa. Poikkeuslupaan ei ole olemassa eläinten hyvinvointiin tai edes tuotantotaloudellisiin syihin perustuvia perusteluja.
Mitään eläintä ei tule pitää paikalleen kytkettynä synnyttämisen aikana, ellei se ole eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Eläimelle on järjestettävä sellaiset synnytysolosuhteet, että se voi liikkua vaarantamatta poikasten hyvinvointia. Synnyttävällä eläimellä on oltava mahdollisuus käyttäytyä lajilleen tyypillisesti niin synnytyksen aikana kuin ennen ja jälkeen synnytyksen. Myös esimerkiksi mahdollinen tarve vetäytyä laumasta erilleen on huomioitava ja mahdollistettava. Synnyttäneellä eläimellä on oltava kohtuullinen mahdollisuus poikastensa lajityypilliseen hoitoon.
Muiden nautojen kuin lypsylehmien ja hiehojen jatkuvan kytkettynä pidon kieltäminen viiden vuoden siirtymäajalla on mielestämme kannatettava ja realistinen tavoite. Uusien parsien ja uusien emakkohäkkien rakentamisen kielto on mielestämme erittäin kannatettava asia. Parsinavetoissa pidettävien lypsylehmien ja hiehojen jaloitteluvelvoitteeseen liittyvästä vapautusmenettelystä luopuminen aiemman 15 vuoden sijaan 12 vuoden siirtymäajalla on hyvä askel, mutta edelleen liian pitkä aika. Lisäksi pidämme hyvänä välillisiä keinoja nautojen laiduntamisen ja liikkumisen lisäämiseksi.
39 § Koiran – ja kissanpentujen tuontikielto
Pidämme erittäin hyvänä, että kyseinen pykälä on lisätty lakiesitykseen.
40 § Koirien ja kissojen myynti-ilmoitus
Pidämme erittäin hyvänä, että kyseinen pykälä on lisätty lakiesitykseen. Määrättyjen asioiden lisäksi kaupallisissa verkkosovelluksissa myyjältä olisi vaadittava vahva tunnistautuminen.
41 § Eläimen luovutuksen yhteydessä annettavat tiedot
Pykälän määräämät asiat ovat tärkeitä. Lisäksi etenkin seura- tai harrastuseläimen kauppaa ja luovutusta koskien olisi säädettävä, että eläimen mukana on annettava kirjalliset hoito-ohjeet.
42 § Eläimen luovutukseen liittyvät rajoitukset
Pykälässä esitetyt rajoitukset ovat mielestämme hyviä ja tarpeellisia. Esitämme, että myöskään kaneja ei saa myydä eläinkaupoissa.
Lisäksi esitämme kieltoa sellaisten eläinten myynnille, joille on tehty kosmeettisia toimenpiteitä tai joille on jalostusvalinnoilla aiheutettu perinnöllisiä vikoja sekä kieltoa tunnistusmerkitsemättömien ja rekisteröimättömien koirien ja kissojen myynnille.
Myös eläinten myyntiä ilmoituksin tulisi rajata siten, että ilmoituksia saisi julkaista vain erikoistuneissa, luvan saaneissa julkaisuissa tai lisensioitujen kasvattajien tai löytöeläintalojen toimesta.
45 § Eläinkilpailun ja näyttelyn järjestäminen
Pykälän toisessa momentissa kuvatusta toiminnasta olisi kilpailun järjestäjän tehtävä ilmoitus myös valvontaviranomaiselle.
Pykälään tulee kirjata taho / henkilö, jolla on velvollisuus keskeyttää kilpailu pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tilanteissa.
Pykälässä tai vähintään sen perusteluissa on tuotava esiin, että myös sellaisen eläimen asettaminen kilpailutai näyttelytilanteeseen, jolle tilanne esimerkiksi eläimen arkuuden tai tottumattomuuden vuoksi aiheuttaa merkittävää stressiä, on kiellettävä.
Lain tulisi kattaa myös sellaiset kilpailut, joissa ihmiset kilpailevat taidoillaan, mutta joissa käytetään kohdeeläintä. Tällaisia kilpailuja ovat esimerkiksi kengityskilpailut.
46§ Ilmoituksenvarainen eläinkilpailujen järjestäminen
Pykälän otsikkoa tulisi muuttaa siten, että siinä huomioitaisiin myös näyttely- ja koetoiminta, jotka käsityksemme mukaan voivat sisältyä säännöksen soveltamisalaan. Mikäli näin ei toimita, jo säännöksen otsikko voi antaa näyttely- ja koetoimintaa harjoittavalle kuvan siitä, että tällä ei ole toiminnastaan ilmoitusvelvollisuutta.
Pykälän perustelut ovat erittäin epäselvät. Perusteluissa todetaan muun muassa, että ”kielellisistä eroavaisuuksista huolimatta säännöksen soveltamisalaa ei olisi tarkoitus muuttaa eläinsuojelulain 16 §:n 1 momentin tarkoittamista eläinkilpailuista”, mutta samoissa perusteluissa kuitenkin viitataan esimerkiksi luolakoirien taipumuskokeisiin, jotka sisältyvät käsityksemme mukaan nykyisen eläinsuojelulain 16 §:n 4 momentin tarkoittamiin tilaisuuksiin, joissa eläimen jalostuksellista arvoa, käyttöarvoa tai muuta ominaisuutta testataan. Näin ollen on tarpeen täsmentää pykälää ja sen perusteluja sen varmistamiseksi, että kansalaisen on mahdollista ymmärtää selkeästi ko. pykälän soveltamisala. Selvyyden vuoksi ainakin pykälän perusteluissa tulisi todeta, että kaikki luolakoirien taipumuskokeet yms. (joissa käytetään elävää kohdeeläintä) ovat ilmoitusvelvollisuuden piirissä.
Pykälän perusteluihin tulee lisätä, että kalastuskilpailut ovat esimerkki ilmoituksenvaraisista kilpailuista. Ainakin joissain kalastuskilpailuissa on tyypillistä, että eläimiä ei lopeteta hyvien käytäntöjen mukaan ja toimintaa pitäisi ehdottomasti valvoa eläinsuojelullisesta näkökulmasta, jotta käytäntöön saadaan muutos. Pykälään lisättävä teksti: Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, millaiseen kilpailu-, näyttely- ja koetoimintaan säännöksen ilmoitusvelvollisuutta sovelletaan.
47 § Ilmoituksenvaraisen eläinkilpailun järjestämistä koskevan ilmoituksen sisältö
Ilmoituksen sisällöstä on käytävä ilmi järjestettävien kilpailujen ajankohdat ja osoitteet, sekä järjestävän organisaation vastuuhenkilöt ja heidän välinen hierarkiansa.
48 § Kilpailueläinlääkärin tehtävät ja pätevyys
Esityksen mukaan eläinkilpailujen kilpailueläinlääkärin rooli muuttuisi niin, että tulevaisuudessa kilpailueläinlääkärin tehtävänä olisi toimia eläinsuojeluvalvonnan avustajana ja antaa tarvittaessa ohjeita ja suosituksia eläinsuojeluvalvonnasta vastaavalle kilpailujärjestäjälle. Uudessa eläinkilpailujen valvontamallissa kilpailueläinlääkärillä ei esimerkiksi olisi valtuuksia eläimen poistamiseen kilpailusta tai kilpailun keskeyttämiseen.
Käytännön kokemus on osoittanut, että kilpailun järjestäjän intressit eivät aina ole eläimen edun mukaiset ja kilpailua valvovan eläinlääkärin rooli on tärkeä. Lajin harrastajien osaaminen ei riitä arvioimaan eläinten hyvinvointia kokonaisuutena ja erilaisia eläinten terveydelle aiheutuvia riskejä, joita esimerkiksi erilaiset kilpailuolosuhteet voivat aiheuttaa. Kilpailueläinlääkärillä tulee siten jatkossakin olla velvollisuus ja valta puuttua eläinten hyvinvointia haittaavaan toimintaan suoraan, ei vain kilpailun järjestäjää avustaen. Vastustamme kilpailueläinlääkärin roolin heikentämistä. Lakiluonnoksen ehdotus heikentäisi eläinten hyvinvoinnin valvontaa ja toteutumista kilpailuissa kohtuuttomasti. Nyt ehdotettu menettely, jossa eläinlääkäri ilmoittaa havaitsemistaan hyvinvoinnin uhista kilpailun järjestäjälle sen sijaan, että puuttuu niihin suoraan, voi myös kohtuuttomasti hidastaa eläimen edun toteutumista.
Erityisesti huolta aiheuttavat eläinlääkärin määräysvallan heikentämisen ja kilpailujärjestäjän vastuun lisäämisen aiheuttamat vaikutukset eläinten hyvinvoinnin kannalta riskialttiimpien eläinkilpailujen kohdalla. Nämä riskialttiimmat eläinkilpailut olisi luokiteltava uudessa laissa ns. korkean riskin eläinkilpailuiksi ja niiden valvonta tulee muuttaa viranomaistehtäväksi, josta vastaa tehtävään koulutuksen saanut kilpailueläinlääkäri.
Esitämme, että korkean riskin eläinkilpailujen eläinsuojeluvalvonnan toteutumiseksi Suomessa otetaan käyttöön Ruotsin eläinkilpailuvalvontaa vastaava malli, jossa kilpailueläinlääkäri on viranomaisen roolissa. Tällöin kilpailueläinlääkärit olisivat työsuhteessa Ruokavirastoon tai aluehallintovirastoon, jotka myös vastaisivat kilpailueläinlääkärien säännöllisestä ja jatkuvasta kouluttamisesta. Ruokavirasto tai AVI maksaisi kilpailussa eläinsuojeluviranomaisena toimivan kilpailueläinlääkärin palkan ja veloittaisi kilpailujärjestäjältä eläinsuojeluvalvonnan järjestämisestä sille aiheutuneet kulut.
Kilpailueläinlääkärin velvollisuuksiin tulee kuulua ainakin seuraavat tehtävät:
• kilpailun perumisesta ja keskeyttämisestä päättäminen, mikäli kilpailuolosuhteet voivat vaarantaa eläimen hyvinvoinnin
• eläinten kilpailukuntoisuuden valvonta ja kilpailukunnottoman eläimen poistaminen kilpailusta
• kilpailukunnottoman tai loukkaantuneen eläimen määrääminen tarvittaessa kilpailukieltoon määräajaksi tai toistaiseksi, kunnes eläimelle on suoritettu uusi eläinlääkärin terveystarkastus, jossa aiemmin todettu vamma tai sairaus tutkitaan ja eläin voidaan todeta kilpailukuntoiseksi.
• eläinten asianmukaisen kohtelun ja käsittelyn valvonta kilpailualueella
• eläinsuojelulain toteutumisen valvominen koko kilpailun ajan
• yksittäisten kilpailuun osallistuvien eläinten ja niiden varusteiden tarkempi tutkiminen (’hyvinvointitarkastus’) siten että jokaisessa kilpailutapahtumassa vähintään 5 % eläimistä tarkastetaan yksityiskohtaisemmin.
• ensiavun antaminen kilpailussa loukkaantuneelle eläimelle, mikäli sitä ei voida muutoin järjestää
• eläimen lopettaminen eläinsuojelullisten syiden niin vaatiessa
• suorituskykyyn vaikuttavien lääkeaineiden valvonta
Esimerkiksi ravikilpailut, korkeiden luokkien estekilpailut, luolakoirakokeet ja koirien pitkän matkan valjakkokilpailut olisivat tässä tarkoitettuja korkean riskin eläinkilpailuja.
Pykälään tulee lisätä, että valtioneuvoston asetuksella voidaan tarkemmin määritellä, mitkä kilpailut vaativat virkaeläinlääkärin läsnäoloa.
Toinen vaihtoehto olisi pitää kilpailueläinlääkäreiltä vaadittava pätevyys ennallaan, mutta soveltaa heihin kilpailuja valvoessaan virkaeläinlääkäreitä koskevaa sääntelyä oikeuksien ja velvollisuuksien osalta.
8 luku Luvan- ja ilmoituksenvarainen eläinten pito
Mikäli eläviä kohde-eläimiä saa käyttää eläinkilpailuissa ja harjoituksissa, olisi tällaisten kohde-eläinten pidon oltava luvanvaraista, jotta eläinten elinolosuhteita ja esimerkiksi mahdollisia vahingoittumisia voidaan valvoa. Tämä pätee etenkin niihin lajeihin, joissa eläimet voivat vahingoittua. Voidaan pitää todennäköisenä, että näiden yksittäisten kohde-eläinten, kuten luolakokeissa käytettävien kettujen, pitäjillä ei ole vahvaa osaamista eikä motivaatiota kyseisen eläinlajin hyvinvointiin, mikä korostaa valvonnan tarvetta.
50 § Eläintarha, pysyvä ja kiertävä eläinnäyttely sekä sirkus
Pidämme erinomaisena sitä, että luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluvien eläinten käyttö esityksiin kielletään.
51§ Eläintarhan eräät tehtävät
Pykälään olisi lisättävä kohta, jossa määrätään, että eläintarhojen tulee ottaa vastaan ja hoitaa avun tarpeessa olevia luonnonvaraisia eläimiä niiden lajien osalta, joiden hoitoon eläintarhassa on riittävä osaaminen. Tämä tarkoittaa ainakin niitä lajeja, joita tarhalla itsellään on.
53 § Eläintarhaa, pysyvää ja kiertävää eläinnäyttelyä sekä sirkusta koskeva lupahakemus
Lupahakemusten yhteydessä olisi vaadittava toimijalta selvitys myös siitä, minkälaisille hyvinvointihaitoille eläimet voivat toiminnassa altistua. Selvityksen edellyttäminen varmistaisi sen, että toimija on tehnyt eläinten hyvinvointiriskeihin liittyvän ajatustyön. Tämä puolestaan olisi tärkeä tapa ennaltaehkäistä hyvinvointihaittoja sekä niiden pitkittymistä.
Lupahakemuksessa tulee ilmoittaa missä ja milloin sirkukset ja kiertävät eläinnäyttelyt käyvät, jotta niitä on mahdollista valvoa ja tieto tulee toimittaa etukäteen kiertueen kohteena oleville alueille.
54 § Eläintarhaa, pysyvää ja kiertävää eläinnäyttelyä sekä sirkusta koskevan luvan myöntäminen
Pykälän 1 momenttiin tulee lisätä kohta 4: Jos eläinten kohtelu ja käsittely täyttää luvun 3 mukaiset vaatimukset.
Tämä säännös edellyttäisi luvanhaltijalta seikkaperäistä selvitystä toiminnan sisällöstä (esim. eläinten koulutusmetodit yms.).
Toimijoilta tulisi lisäksi edellyttää eläinten hyvinvointia koskevaa omavalvontajärjestelmää.
55 § Toiminnan tarkastaminen ja valvonta
Pykälässä mainittu velvoite tehdä säännöllisiä tarkastuksia ei ole riittävä. Pykälään tuleen kirjata tosiasiallinen aikamääre (esim. vuosittain) tai ko. aikamäärettä on selvennettävä valtioneuvoston asetuksella.
59 § Broilerikasvattamo
Pykälään tulisi lisätä momentti, jolla myös hautomot velvoitetaan ilmoittamaan kullekin tilalle toimittamiensa untuvikkojen määrät. Näin toimien mahdolliset väärinkäytökset broilereiden kuolleisuutta koskevissa ilmoituksissa on mahdollista poissulkea aukottomalla tavalla: Hautomon ilmoittamaa lukumäärää verrataan teurastamolle saapuneiden broilereiden lukumäärään.
60 § Ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito
Lisättävä teksti: Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä tarkoitetaan pykälän 1 momentissa tarkoitettuna toiminnan oleellisena muuttumisena.
64 § Lopetusta koskevat yleiset vaatimukset
Puollamme sitä, että jatkossa eläinten lopetus viihdetarkoituksessa kiellettäisiin. Kiellon tulisi koskea myös sellaista kalastusta ja metsästystä, jossa eläin tapetaan yksinomaan viihteen, kuten kilpailujen, vuoksi. Puollamme tarhatun riistan huvimetsästyksen kieltoa.
Pykälään olisi lisättävä momentti, jolla turvataan muita eläimiä lopettamistilanteesta aiheutuvalta stressiltä. Tämä olisi erityisen tärkeää laumaeläinten kohdalla. Momentin tulisi mm. velvoittaa eläimen lopettavaa henkilöä varmistumaan siitä, että muilla eläimillä ei ole näköyhteyttä lopettamistilanteeseen, jollei muuhun ole eläinten hyvinvoinnin kannalta pakottavaa syytä.
65 § Eläinten teurastus
Puollamme sitä, että eläin on aina tainnutettava tai lopetettava ennen verenlaskun aloittamista. Eläinten hyvinvointilain tulee edistää sitä, että eläimet teurastetaan kasvatuspaikassa tai mahdollisimman lähellä kasvatuspaikkaa ja, että ihmisten käsittelyyn tottumattomat eläimet teurastetaan kiinniottopaikassa tai kiinniottopaikan läheisyydessä ja niitä käsitellään mahdollisimman vähän.
Myös luonnonvaraisten eläinten kohdalla on edellytettävä, että eläin on kuollut tai tainnutettu ennen teurastuksen jatkamista.
71 § Ruokavirasto
Pykälän 2 momentin kohdan 3 alusta puuttuu sana ”valvoo”
Pykälässä tulisi selkeämmin määrätä käytännössä valvontaa tekevien henkilöiden pätevyydestä. Pykälän 3 momentissa todetaan seuraavaa: ”Ruokavirasto vastaa eläinten hyvinvoinnin valvonnasta elintarvikelaissa tarkoitetuissa teurastamoissa, riistan käsittelylaitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa, lukuun ottamatta teurastamoja ja laitoksia, joiden elintarvikelain mukainen valvonta on elintarvikelain 27 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla siirretty kunnalle.”
Teurastamoissa tapahtuvaa toimintaa valvoo vakiintuneesti tarkastuseläinlääkäri (kuten todettua, mm. tämä virkanimike / pätevyys tulisi kuitenkin vielä mainita pykälässä). Sen sijaan kuntien (sopimustapaukset) osalta jää täysin epäselväksi, että millainen koulutus / virka-asema edellytetään kunnan lukuun samaa tarkastustehtävää hoitavalta henkilöltä. Tämä on selkeä eläinsuojelullinen epäkohta, joka on korjattava kirjaamalla eläinten hyvinvointilakiin kunnan lukuun ko. tehtävää hoitavalta henkilöltä edellytetyt kriteerit.
Kyse on loppujen lopuksi myös valvontajärjestelmän uskottavuudesta: realisoituuko uudessa valvontamallissa kaksoisstandardit (Kunnan ja Ruokaviraston). Tätä olisi vältettävä eläinsuojelullisten syiden lisäksi myös siksi, että elinkeinonharjoittajia on kohdeltava yhdenvertaisesti.
Tarkastuseläinlääkäri ja lihantarkastaja tulisi mainita tässä säännöksessä (vastaten eläinsuojelulain 37 §:ää). Vastuisiin liittyvien eksaktien roolien, pätevyyksien ja virkanimikkeiden mainitsematta jättäminen ja hämärtyminen olisi omiaan heikentämään eläinten hyvinvointia pitkällä aikavälillä –on selvää, että Ruokavirasto ei tee näitä tarkastuksia organisaationa, vaan jokainen tarkastustoimi tehdään yksittäisen virkavastuulla toimivan henkilön toimesta. Asiassa on muistettava myös tarve viranomaistoiminnan läpinäkyvyydelle, jonka perustana on ymmärrys siitä, että kenen virkavastuulla jokin tietty toiminto organisaatiossa on.
76§ Valvonnan yleiset periaatteet
Pykälä on tärkeä. Perusteluissa tulisi todeta, että laadukkaan ja tehokkaan valvonnan edellytyksiä ovat myös riittävä määrä valvontaviranomaisia ja viranomaisten riittävä koulutus, ohjaus, neuvonta sekä viranomaisten ja hallinnon säännöllinen auditointi ulkopuolisen viranomaisen taholta.
Lisättävä teksti: Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä tarkoitetaan pykälän 1 momentissa tarkoitettuna laadukkaalla ja tehokkaalla valvonnalla.
77 § Valvontasuunnitelmat
Lisättävä teksti: Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä pykälän 2 momentissa tarkoitetun alueellisen suunnitelman tulee sisältää.
78 § Tarkastus- ja näytteenotto-oikeus
Pykälän 1 momentin aloittava lause on muutettava kuulumaan: ”Valvontaviranomaisella on oikeus tehdä tarkastus, jos on aihetta epäillä, että eläintä pidetään tai kohdellaan eläinten hyvinvointimääräysten vastaisesti, tai jos on aihetta epäillä eläintenpitokiellon rikkomista.”
Pykälän 5 momentti on muutettava kuulumaan: ”Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tarkastuksen saa tehdä ja näytteen ottaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on aihetta epäillä, että eläinten kohtelua, hoitoa tai pitopaikkaa koskevia hyvinvointimääräyksiä tai eläintenpitokieltoa on rikottu tai rikotaan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Tarkastuksen saa tehdä vain viranomainen.”
Siitä huolimatta, että eläintenpitokiellon rikkominen on vain sakolla käsiteltävä eläinsuojelurikkomus, valvovan viranomaisen oikeutta mennä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan ei tule tarkastella peilaten niitä pakkokeinolain mukaiseen kotietsintään. Eläinten hyvinvointilaissa tarkoitetun valvontaviranomaisen oikeus päästä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan perustuu sille, että on aihetta epäillä eläinsuojelusäännösten vastaista toimintaa. Säännöksestä ei siis ole rajattu ulos vähäiseksi katsottavaa toimintaa, toisin sanoen esimerkiksi eläinsuojelurikkomusten tasoista säännösten rikkomista. Näin ollen valvontaviranomaisella on ollut jo 25 vuoden ajan oikeus mennä kotirauhan piiriin rikosoikeudelliselta vakavuudeltaan ns. sakkojuttujen perusteella. Tarve päästä kotirauhan piiriin epäiltyjen eläintenpitokiellon rikkomisten tapauksissa on vielä korostunut, sillä kyse on henkilön aiempien (ja usein vakavien) eläinsuojelusäännösten rikkomisten seurauksena tuomitusta turvaamistoimesta, jonka tarkoitus menettää merkityksensä, mikäli sitä ei kyetä asianmukaisella tavalla valvomaan.
Ottaen huomioon 5 momentin perusteluissa todetun viittauksen kotirauhan piiriin (”Kielellisistä eroavaisuuksista huolimatta säännös vastaisi pitkälti eläinsuojelulain 39 §:n 4 momenttia”), momentin perusteluissa tulisi selkokielisesti rajata pois asuinrakennuksen pihamaalla ja välittömässä läheisyydessä sijaitsevat tuotanto-, talous- ja varastorakennukset ko. momentin soveltamisalasta. Tämä on tarpeen jo senkin vuoksi, että kotirauhan piiriin kuuluvista asioista on esitetty varsin moninaisia käsityksiä oikeuskirjallisuudessa.
Pykälän toiseen momenttiin tulee lisätä, että valvontaviranomaisella on oikeus tehdä ilman epäilyä tarkastus myös tuotantoeläintiloille. Ilman epäilyä tehtävä tarkastus tulisi voida tehdä kaikkiin paikkoihin, joissa eläimiä pidetään laajamittaisesti tai ammattimaisesti. Yhden suuren eläintenpitäjäryhmän poissulkeminen ilman epäilyä tehtävän valvonnan piiristä ei ole tasa-arvoista.
Tilat, joissa eläimiä pidetään laajamittaisesti, tulee tarkastaa säännöllisesti eläinten hyvinvoinnin osalta. Tarkastuseläinlääkärillä tulee olla oikeus tarkastaa teurastamon sopimustilat.
79 § Teurastamojen kameravalvonta
Pykälässä tulee selvyyden vuoksi mainita, että kamerat omistaa Ruokavirasto.
Pidämme hyvänä sitä, että Ruokavirastolla on oikeus käyttää teurastamoissa kameravalvontaa. Mielestämme tämä ei kuitenkaan riitä, vaan kameravalvonnan tulisi olla pakollista. Laissa tulisi myös säätää siitä, että valvontaviranomaisen tulee tarkastella kameroiden taltiomaa materiaalia säännöllisesti.
82 § Asiantuntijan ja avustajan käyttäminen
Pidämme hyvänä sitä, että jatkossa valvontaviranomainen saisi käyttää apunaan avustajia ja asiantuntijoita. Säännökseen tulee lisätä momentti, jossa säädetään velvoitteesta laatia avustajan / asiantuntijan käyttöä koskeva toimeksiantosopimus, joka sisältää tarkkarajaiset pykälät avustajan / asiantuntijan oikeuksista, velvollisuuksista, sekä säännöksen perusteluissa tarkoitetusta asiallisesta perusteesta. Tämä olisi ko. toiminnan läpinäkyvyyden, ja toimijoiden roolien selvyyden näkökulmasta erittäin tärkeää.
86 § Broilereiden ja sikojen hyvinvoinnin arviointi teurastamolla
Pidämme hyvänä, että myös sikojen hyvinvointia arvioidaan teurastamolla.
Lisättävä viimeiseen momenttiin: Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset asianmukaisista toimenpiteistä, joihin eläinten omistajan tai pitäjän, teurastamotoimijan, sekä aluehallintoviraston on ryhdyttävä saadessaan ilmoituksen eläinten hyvinvoinnin heikentymisestä kasvatusaikana.
Säännöksessä ei ole mainintaa tilanteesta, jossa valvonta on siirretty 71 §:ssä tarkoitetulla sopimusjärjestelyllä kunnalle. Näin ollen kunnan velvollisuudet tulee myös mainita ko. pykälässä, mikäli valvonta on sille tällaisin sopimusjärjestelyin siirretty.
87 § valvontaviranomaisten ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus
Pykälän 1 mom. todetaan seuraavaa:
”Jos eläinten pitäjä muuttaa valvontaviranomaisen toimialueelta toiselle eläinten hyvinvoinnin valvontaa koskevan asian vireillä ollessa, valvontaviranomaisen on salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoitettava muutosta uuden toimialueen valvontaviranomaiselle ja annettava tälle valvontaa varten välttämättömät tiedot.”
Säännös on tärkeä. Sen tosiasiallinen käyttö kuitenkin edellyttää, että valvontaviranomaisella on pääsy väestötietojärjestelmän tietoihin. Mikäli pääsyä ei ole, valvontaviranomaiselle ei muodostu mahdollisuutta toimia säännöksen mukaan. Käsityksemme mukaan nämä tiedot on saatavissa lain 80 §:n nojalla ainakin poliisilta. Katsomme tärkeäksi, että säännöksen (87 §) perusteluissa olisi viittaus edellä mainittuun 80 §:ään ja sen nojalla saataviin tietoihin mm. poliisilta. Näkemyksemme mukaan 80 §:n perusteluissa voisi vastaavasti olla viittaus 87 §:ään. Todettakoon sekin, että toisinaan rikolliset eivät tee ilmoituksia väestötietojärjestelmään. Tästäkin syystä nimenomaan poliisi on oikea taho tiedustelun tekemiseen, sillä toisinaan poliisin omista järjestelmistä löytyy henkilön tosiasiallinen asuinosoite, vaikka siitä ei olisi VTJ:ssä merkintää, tai jos henkilön osoite on Poste Restante / kunta.
Pykälän 1 mom. perusteluissa todetaan, että ilmoituksen perusteella uuden toimialueen valvontaviranomaisten tulisi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Katsomme, että tuon uuden toimialueen valvontaviranomaisen velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin tulisi mainita jo pykälän tekstissä (ei ainoastaan perusteluissa), sillä se on perustavaa laatua oleva seikka tämän kaltaisissa eläinten hyvinvointia turvaavissa tilanteissa.
88 § Eräiden viranomaisten ja muiden tahojen ilmoitusvelvollisuus
Pidämme ilmoitusvelvollisuutta tärkeänä asiana.
Pykälän perusteluissa todetaan, että eläimen hyvinvoinnin turvaamisen kannalta ilmoituksen tekemisen kynnyksen ei tulisi olla liian korkea. Matalan ilmoituskynnyksen varmistamiseksi pykälän 1 momentin lause ” jos hän on tehtävässään saanut tietää avun tarpeessa olevasta eläimestä” on muotoiltava tavalla, joka vastaa paremmin perusteluissa esimerkkeinä kerrottuja tilanteita (eläimen hoidon laiminlyönti, epäasianmukainen pitopaikka, eläimen heitteillejättö, pahoinpitely tai niiden epäily). Suuri osa kansalaisista tulkitsee ”avun tarpeessa olevan eläimen” eläimeksi, joka on akuutissa hädässä. Perustelujen mukaan kyseeseen voisi kuitenkin tulla myös pitopaikan säännöstenvastaisuudet yms., jotka eivät useinkaan aiheuta eläimelle välitöntä vaaraa.
Eläintenpitokieltojen valvomisen helpottamiseksi ehdotamme, että ensimmäisen momentin jälkeen lisätään seuraava momentti:
Edellä kohdissa 3–8 mainituilla viranomaisilla on myös velvollisuus ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä tapauksista, joissa eläintenpitokiellossa olevan henkilön on syytä epäillä omistavan, hoitavan, pitävän tai muuten vastaavan eläimen hyvinvoinnista. Näiden viranomaisten on tiedonhallintajärjestelmiensä avulla varmistettava, että organisaationsa lukuun työskenteleville henkilöille välittyy tieto asiakkaidensa ja/tai kohteidensa mahdollisesta eläintenpitokiellosta.
Jotta esitetty sääntely voitaisiin toteuttaa, myös eläintenpitokieltorekisteristä annetun lain 4 §:n 1 momenttiin tulisi lisätä kohdat 5–9 seuraavasti:
5) sosiaali- ja terveydenhuollolle ja näiden palvelujen tuottajalle;
6) terveydenhuollon ammattihenkilöille;
7) hätäkeskusyksikölle;
8) palo- ja pelastustoimelle;
9) ulosottoviranomaiselle;
90 § virka-apu
Säännökseen on lisättävä momentti: Poliisin antama virka-apu on maksutonta. Tämä olisi perusteltua ottaen huomioon sen, että myös poliisi on eläinten hyvinvointilaissa tarkoitettu valvova viranomainen. Tällä olisi myös viranomaisyhteistyötä elvyttävä vaikutus: poliisin asemoituminen maksua perivän virkaapuviranomaisen rooliin on tosiasiallinen este eläinsuojeluasioihin liittyvän viranomaisyhteistyön positiiviselle kehitykselle.
91 § ilmoitusvelvollisuus poliisille
Nyt ehdotettu erittäin tulkinnanvarainen säännös ei ole hyväksyttävissä ottaen huomioon sen, että jo nykymuotoisen ehdottomankin ilmoitusvelvollisuuden osalta on havaittu vakavia ongelmia eläinsuojelusäännösten vastaisten tekojen siirtämisessä rikosprosessiin. Tämä selvisi muun muassa helmikuussa 2020 julkaistusta SEY:n raportista. Toisen selvitystyön alustavina tuloksina on selvinnyt, että vain noin 15–20% valvontaviranomaisten havaitsemista säännöstenvastaisista pitopaikoista päätyy kirjattavaksi poliisiasiaintietojärjestelmään r-ilmoituksena, vaikka luvun pitäisi säännösten valossa olla lähes 100%. Edelleen haluamme nostaa esille sen, että poliisin kirjaamien tekojen määrällä on vaikutusta myös kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa. Edellä mainituista asioista lausutaan myös mm. eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksessä, joka perustuu keväällä 2020 tekemäämme kanteluun. Ks. Liite 2.
Tilanne on äärimmäisen valitettava –ja lainvastainen. Nyt esitetty säännös heikentäisi tilannetta entisestään. On myös selvää, että säännöstä tultaisiin tulkitsemaan hyvin eri tavoin eri puolilla Suomea. Tämä olisi perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen ja oikeusturvasäännöksen vastaista.
Edellä kerrotuin perustein esitämme, että säännös vastaisi sanamuodoltaan täysin nykyisen eläinsuojelulain 63 §:ää. Pykälän perusteluissa tulisi korostaa sitä, että kyse on ehdottomasta ilmoitusvelvollisuudesta. Eläinsuojelusäännösten vastaisten tekojen kokonaismäärällä on marginaalinen rooli poliisin vuosittain kirjaamissa rikosjutuissa, joten säännöksen muuttamiselle ei ole poliisin resurssisäästöjenkään puolesta tosiasiallista perustetta. Nykymuotoisen säännöksen toimeenpanoa tulee tehostaa koulutuksen ym. kautta, jotta eläinsuojelusäännösten rikkomisesta joutuisi nykyistä useammin myös rikosoikeudelliseen vastuuseen – Tämä olisi omiaan vaikuttamaan positiivisesti myös valvontaviranomaisten työnkuvaan.
Jos säännöstä kuitenkin muutetaan, säännöksen perusteluissa tulee luetella tyhjentävästi lain luvut / pykälät, joiden rikkominen vaarantaa eläimen hyvinvoinnin, eli säännökset, joiden rikkominen on poikkeuksetta ilmoitettava poliisille.
94 § Määräys korjaavista toimenpiteistä ja kasvatustiheyden alentamisesta broilereiden tuotannossa
Pykälässä ja sen perusteluissa tulisi selkeästi tuoda esiin, milloin valvontaviranomaisen on määrättävä kasvatustiheys alennettavaksi. Nyt lakiluonnos kertoo vain sen, milloin viranomainen voi ryhtyä näihin toimiin. Kasvatustiheyttä olisi alennettava esimerkiksi aina, kun toisiaan seuraavissa kolmessa parvessa vähintään kahdesti on todettu broilereiden hyvinvoinnin heikentyneen.
106 § Luvan- ja ilmoituksenvaraista toimintaa koskevat rekisterit
3 momentti: Rekisteriin tulee merkitä myös järjestettävien kilpailujen ajankohdat ja osoitteet, sekä järjestävän organisaation vastuuhenkilöt ja heidän välinen hierarkiansa.
106§ luvan- ja ilmoituksenvaraista toimintaa koskevat rekisterit
Kuten 53§:ssä määrätään sirkuksen kohdalla selvitettäväksi, mihin ohjelmanumeroihin eläimet osallistuvat ja mitä taitoja eläimet esittävät, vastaava tieto tulisi lisätä tähän pykälään talletettavaksi tiedoksi. Lupahakemusten yhteydessä olisi vaadittava toimijalta selvitys myös siitä, minkälaisille hyvinvointihaitoille eläimet voivat toiminnassa altistua. Tämä tieto tulisi tallettaa.
107§ Eläinten hyvinvoinnin valvontaa varten rekisteröitävät tiedot
Yksi eläinsuojeluvalvonnan keskeisimmistä haasteista on ollut jo vuosikausien ajan valtakunnallisten eläinten hyvinvoinnin valvontaa tukevien tietojärjestelmien puuttuminen.
Näin ollen säännöksestä on tehtävä velvoittava –Tiedot tulee kerätä ja niiden on oltava kaikkien valvontatyötä tekevien henkilöiden saatavilla.
109 § Eläinsuojelurikkomus
Eläintenpitokiellon rikkominen on poistettava säännöksen soveltamisalasta ja siirrettävä se rikoslakiin vankeusuhkaisena tekona (rangaistusmaksimi 6kk vankeutta). Talousrikosten ja eläinsuojelurikosten rangaistusasteikot ovat yhtenevät. Tästä huolimatta talousrikosten oheisseuraamuksena tuomittavan liiketoimintakiellon rangaistusmaksimi on 2 v vankeutta, kun taas eläinsuojelusäännösten vastaisten tekojen oheisseuraamuksena tuomittavan eläintenpitokiellon rangaistusmaksimi on vain sakkoa. Tämä ei ole ymmärrettävissä yleisen oikeustajun valossa.
111 § Menettämisseuraamus
Pykälän perusteluihin tulisi esimerkinomaisesti kirjata, että syyttäjällä olisi esimerkiksi eläintenpitokieltoa vaatiessaan velvollisuus vaatia eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet valtiolle menetetyksi. Yhdessä esimerkkitilanteessa syyttäjä jätti menettämisseuraamuksen tällaisessa tilanteessa vaatimatta, joten SEY kanteli asiasta valtakunnansyyttäjälle. VKS totesi syyttäjän toimineen asiassa virheellisesti ja otti asian hoitaakseen.
114 § Perittävät maksut
Puollamme sitä, että valvontaviranomainen voi periä toimijalta maksun uusintatarkastuksesta, kuten pykälässä ehdotetaan.
115 § Asiantuntijoille ja avustajille maksettavat palkkiot ja korvaukset
Pidämme pykälää tarpeellisena.
Liite 2 toiminnan määrittely
Liitteessä ilmoitetut eläinmäärät ylittävät reilusti normaalin harrastuksenomaisen eläinten pidon. Rajoja tulisi laskea, jotta eläinsuojelullisia ongelmia voidaan paremmin ennaltaehkäistä. Kohdassa 2. tulisi määrittää raja myös alle vuoden ikäisille eläimille tai laskea ikärajaa korkeintaan muutamaan kuukauteen. Harrastuksenomaiseen eläinten pitoon ei kuulu rajaton määrä alle vuoden ikäisiä eläimiä. Kohdan 1 kohdassa d) ja kohdan 2 kohdassa d) olisi määritettävä eläinten lukumäärä häkkien ja muiden pitopaikkojen lukumäärän sijaan. Muussa tapauksessa eläimiä voi pitää hyvin laajamittaisesti ilman ilmoitusvelvollisuutta pitopaikkojen kokoa kasvattamalla.
Liitteen olisi määrättävä yksiselitteisesti eläinten kokonaislukumäärästä. Esimerkiksi kodan 1 kohdassa b) olisi selkeästi tuotava esiin, että raja koskee kyseessä olevien lajien yksilöiden yhteen laskettua määrää.
Muut kommentit
Seuraamusmaksu
Valvontaviranomaiselle tulee säätää mahdollisuus määrätä säännöksiä rikkoneelle taholle seuraamusmaksu. Tämä tekisi vähäisimpien tekojen käsittelystä huomattavasti tehokkaampaa. Mallia voitaisi ottaa elintarvikelaista 67 §.
Eläinasiainvaltuutettu
Lain säätämisen yhteydessä tulee kirjata eläinasiainvaltuutetun virka sekä se, että viranhaltijan käytössä on muuta henkilökuntaa.
Eläinten ja eläinperäisten tuotteiden myynti, tuonti ja merkintä
Eläinten hyvinvointilain on edistettävä eläinten hyvinvointia laajasti, ja esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden alkuperä- ja tuotantotapamerkinnät ovat keskeisessä osassa eläinten hyvinvoinnin edistämisessä. Esimerkiksi tainnuttamatta teurastetun eläimen lihaa ei tulisi saada pitää markkinoilla Suomessa. Mikäli myynti on mahdollista, on tuotteisiin merkittävä teurastustapa, kun eläintä ei ole tainnutettu ennen teurastamista. Eläinten kauppaa ja hoitoa tulee säädellä tarkemmin. Esimerkiksi lemmikkieläinkauppojen, kasvattajien, löytöeläintalojen ja eläinhotellien toiminnalle tulee luoda lisensointijärjestelmä sekä vähimmäislaatuvaatimukset.