Lausunto koskien luonnosta laiksi eläinten hyvinvoinnista

Lakiluonnoksessa on positiivisia piirteitä, kuten koirien jalostukseen ja pentutehtailuun puuttuminen, sekä uusien porsitushäkkien ja parsinavetoiden kielto. Kiitokseni lainvalmistelijoille näistä tärkeistä uudistuksista.

Luonnokseen kuitenkin sisältyy myös selviä epäkohtia. Lähestyn niitä tässä lausunnossa eläinetiikan näkökulmasta ja kyseisen alan asiantuntijana. Lausuntoni perustaksi valitsen hyvinvointikannan, joka utilitaristisen etiikan suuntauksena pelkistetyimmillään painottaa sitä, että eläinten kohtelussa on pyrittävä turvaamaan niiden perushyvinvointi. Hyvinvointikantaa voidaan pitää eläineettisten teorioiden lievimpänä, maltillisimpana ja yleistajuisimpana vaihtoehtona. Se myös mukailee yhteiskunnassa yleisesti jaettua näkemystä siitä, että eläinten hyvinvoinnin turvaaminen on tärkeää. Itse suosin omassa tutkimuksessani eläinoikeuskantaa, mutta jätän sen lausunnon ulkopuolelle siksi, että se edelleen herättää yhteiskunnallista debattia. Hyvinvointikannan oikeutusta taas ei nyky-yhteiskunnassa juuri koskaan kiistetä. Siitä onkin tullut yleisesti hyväksytty lähestymistapa muita eläinlajeja ja -yksilöitä kohtaan. Tästä syystä hyvinvointikanta muodostaa paitsi luontevan myös välttämättömän perustan eläinsuojelulainsäädännölle – onhan lainsäädännön heijasteltava yhteiskunnassa yleisiä ja keskeisiä arvoja.

Hyvinvointikannalle löytyy runsaasti eettisiä, filosofia perusteluita ja aihetta on käsitelty akateemisessa tutkimuksessa jo useiden vuosikymmenien ajan. Tuo tutkimus asettaa peruslähtökohdaksi sen, ettei ihmisen saavuttama hyöty mene automaattisesti eläinten keskeisten, hyvinvointiin liittyvien tarpeiden edelle. Päinvastoin, eläinten keskeisten tarpeiden tyydyttäminen ja perushyvinvoinnin taso tulee turvata riippumatta siitä, mikä noiden eläinten hyötyarvo ihmisille on. Intressikonfliktitilanteissa eli verrattaessa ihmisen saavuttamaa hyötyä eläinten kokemaan haittaan, on huomioitava hyödyn ja haitan laatu: mikäli saavutettu hyöty on toissijaista (asia, joka ei ole välttämätön ihmisen perushyvinvoinnille) ja tuotettu haitta ensisijaista (asia, joka rikkoo eläinten perushyvinvointia), ei haittaa voida oikeuttaa saavutetulla hyödyllä. Nostan esimerkiksi turkis- ja broilerituotannon. 1) Turkis ei ole nyky-yhteiskunnassa välttämätön ihmisen perushyvinvoinnille, eikä kenenkään perushyvinvointi ole kiinni juuri turkiselinkeinon harjoittamisesta muiden ammattien sijaan. Turkisten tuottaminen puolestaan rikkoo eläinten perushyvinvointia selvästi. Tästä syystä turkistarhaus ei läpäise utilitaristista hyöty-haitta-puntaria. 2) Ylijalostetun, tehokasvatetun broilerinlihan syönti ei ole kenenkään perushyvinvoinnin kannalta välttämätöntä, kun taas kyseisen lihan tuottaminen rikkoo eläinten perushyvinvointia selvästi. Nykymuotoinen broileriteollisuus ei läpäisekään hyvinvointikannan ehtoja.

Nähdäkseni lakiluonnos kuitenkin useissa kohdin jo lähtökohtaisesti sivuuttaa hyvinvointikannan. Monet luonnoksen epäkohdista perustuvat arvovalintaan, joka ensisijaistaa taloudellisen voiton eläinten perushyvinvoinnin edelle. Eettisesti arvioituna ja hyvinvointikantaa mukaillen ei tällainen arvovalinta ole perusteltu. Saavutettu taloudellinen hyöty on usein toissijaisia intressejä palvelevaa tai sitä voitaisiin etsiä eettisempien elinkeinojen kautta. Luonnoksessa toistuvasti näkyvä arvovalinta uhmaakin eläineettisesti keskeistä, yhteiskunnassa laajasti jaettua näkemystä siitä, että eläinten perushyvinvointi on pyrittävä turvaamaan.

Pidänkin erikoisena ja huolestuttavana sitä, että laki eläinten hyvinvoinnista asettaa toistuvasti toissijaisen hyödyn ja taloudellisen voiton eläinten hyvinvoinnin edelle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei laki eläinten hyvinvoinnista arvosta eläinten hyvinvointia riittävällä tavalla, saatikka ole kykenevä turvaamaan tuon hyvinvoinnin toteutumista. Lakiehdotus nykymuodossaan ei nähdäkseni olekaan nimensä veroinen. Siksi olisi tärkeää, että lakiluonnosta parannettaisiin oleellisesti sellaiseen suuntaan, joka pyrkii turvaamaan edes kaikkein keskeisimmät eläinten tarpeet myös muiden kuin koirien osalta.

Mikäli otamme eläinten mielen, tarpeet, hyvinvoinnin ja arvon vakavasti, on eläinten kohtelua parannettava selvästi nykyisestä. Eläimiä ei tule pakottaa merkittäviin hyvinvointiuhrauksiin ihmisen vuoksi; päinvastoin, mikäli ihminen hyödyntää eläimiä, on hänellä vastuu taloudellisiin uhrauksiin noiden eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi. Toisin sanoen: jos eläimiä hyödynnetään, olisi tämä edes tehtävä siten, ettei eläimille aiheuteta selvää fyysistä tai psyykkistä ahdinkoa. Tätä voidaan pitää valveutuneen eläinsuojelulain välttämättömänä perusedellytyksenä.

Kirjaan alle ne epäkohdat, joita pidän etiikan ja hyvinvointikannan näkökulmasta keskeisimpinä:

  1. Turkistarhaus. Turkistarhaus rikkoo eläinten hyvinvointia räikeällä tavalla mm. siksi, että eläimet pakotetaan viettämään koko elämänsä pääsääntöisesti alle neliömetrin häkeissä. Aiheutettu kärsimys on tutkitusti mittavaa, mistä syystä turkistarhaus on monessa Euroopan maassa kielletty joko osittain tai kokonaan. Turkistarhauksen jatkuminen kertoo päättäjien kyvyttömyydestä ottaa eläinten hyvinvointi edes minimaalisesti lukuun. Tätä valintaa ei voida millään muotoa pitää eettisesti oikeutettuna.
  2. Eläinten häkkikasvatus. Euroopan komissio suunnittelee häkkikasvatuksen kieltämistä, sillä eläimet voivat ahtaissa häkeissä väistämättä huonosti. Esimerkiksi suomalaisessa kananmunantuotannossa käytetyt ”virikehäkit” jättävät kutakin kanaa kohden vain reilun paperiarkin verran tilaa. Silti lakiehdotuksessa ei puututa häkkikasvatukseen millään tavalla, mitä voidaan pitää hyvinvointikannan näkökulmasta selvänä puutteena.
  3. Porsitushäkit ja parsinavetat. Porsitushäkissä emakko ei mahdu edes kääntymään. Aikana, jolloin sillä on voimakas tarve rakentaa pesä ja hoivata jälkikasvuaan, on se siis pakotettu käytännössä liikkumattomaksi ja erotettu porsaistaan. Parsinavetoissa tiineet tai juuri poikineet lehmät puolestaan joutuvat elämään päästä parteen sidottuina voimatta tehdä muuta kuin maata, seistä ja syödä. Koiriin, saatikka ihmisiin sovellettuna tällaisia olosuhteita pidettäisiin rankkana psyykkisenä ja fyysisenä kidutuksena. Sitä se on johdonmukaisesti arvioituna myös tuotannossa käytettyjen eläinten kohdalla, sillä myös näillä eläimillä on tutkitusti kehittynyt mieli ja kyky kärsiä silloin, kun niiden perustarpeet turhautetaan. Vaikka lakiehdotus kieltää uudet porsitushäkit ja parsinavetat, sallii se vanhojen käytön jatkamisen, mikä on eettisesti arvioituna erittäin merkittävä ja huolestuttava puute.
  4. Kastrointi ilman puudutusta. Nykyinen eläinsuojelulaki sallii porsaiden kastroinnin ilman puudutusta. Emostaan ennenaikaisesti erotettuja porsaita pidetään väkisin paikoillaan, niiden ihoon viilletään reikä ja kivekset revitään irti. Toimenpide aiheuttaa voimakasta kärsimystä ja pitkittynyttä psyykkistä ahdinkoa. On eettisesti selvää, ettei näin julma ja eläimille tutkitusti paitsi fyysistä myös psyykkistä kärsimystä aiheuttava toiminta ole eettisesti oikeutettua.
  5. Luonnonvaraisten eläinten auttamatta jättäminen. Lakiehdotus osoittaa vastuun lopettaa loukkaantuneet luonnonvaraiset eläimet, muttei vastuuta auttaa näitä. Tämä on selvä epäkohta. Eläineettisessä tutkimuksessa luonnonvaraisten eläinten auttaminen on noussut suosituksi aiheeksi, ja lähes kaikki alan tutkijat jakavat periaatteen, jonka mukaan ihmisillä on positiivisia velvollisuuksia (kuten velvollisuus auttaa) myös luonnonvaraisia eläimiä kohtaan. Erityisesti tilanteessa, jossa hoito olisi lääketieteellisesti mahdollista ja helppoa, tulisi lain kehottaa kuntia tai muita tahoja tuon hoidon järjestämiseen. Laissa tulisikin asettaa hoitovastuu, joka koskee niitä sairastuneita ja loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä, joiden toipumiselle on hyvät edellytykset. Nykyisellään luonnonvaraisten eläinten hoito on varsin vaillinaista ja pitkälti kiinni erittäin rajalliset resurssit omaavasta vapaaehtoistoiminnasta, ja auttamistyöhön kaivataankin kipeästi yhteiskunnallista panosta. Miksi tappaa, kun voi myös auttaa?
  6. Broilerit Nykyinen eläinsuojelulaki sallii sairaalloiseksi jalostettujen broilereiden kasvattamisen erittäin suurella tiheydellä, vaikka tämä tutkitusti aiheuttaa eläimille mittavaa psyykkistä ja fyysistä ahdinkoa. Lakiehdotuksessa ei tuoda tilanteeseen muutosta. Miksi sairaalloisiksi jalostetut broilerirodut ja huomattavan korkea kasvatustiheys sallitaan, vaikka ne selvästi rikkovat eläinten perushyvinvointia? Asiaan olisi eettisesti tärkeä puuttua paitsi asetus- myös lakitasolla.
  7. Elävien kohde-eläinten käyttö luolakoirakokeissa ja koirilla tapahtuva luolapyynti. Luolakoirien taipumuskokeet ovat omiaan aiheuttamaan kohde-eläimissä eli ketuissa merkittävää stressiä, pelkoa, ahdistusta ja kärsimystä. Kokeissa käytetyt ketut joutuvat viettämään koko elämänsä (jopa yhdeksän vuotta) 0,8 neliömetrin häkeissä, joista ne otetaan säännöllisesti esille koirien haukuttaviksi ja jahdattaviksi. Kokeissa käytettyjen kettujen kohtalo onkin eettisestä näkökulmasta erittäin huolestuttava. Sitä on myös luolakoirille suunnatuissa metsästyskokeissa jahdattujen kettujen, mäyrien ja supikoirien osa – kyseisissä kokeissa koirat nimittäin usutetaan retuuttamaan eläviä eläimiä näiden pesäonkaloissa pääsääntöisesti useiden tuntien ajan. Kennelliiton alainen Mäyräkoiraliitto kuvaa metsästyskokeita seuraavasti: ”Työskentely saattaa kestää tunteja ja yhteenotot saattavat olla rajujakin (…) Se on kahden titaanin taistelu, jossa katsotaan kumman henkinen ja fyysinen kantti kestää” ( https://www.hsmk.fi/toimintaa/koetoiminta/ ). Tämä johtaa väistämättä kohde-eläinten voimakkaaseen stressiin ja kärsimykseen. Koira voi kokeissa raadella kohde-eläimen kuoliaaksi, ja myös koirat itse voivat saada vakavia vammoja. Elävien eläinten käyttö taipumuskokeissa onkin osassa Pohjoismaita kielletty. Elävien eläinten käyttö luolakoirien taipumus- ja metsästyskokeissa olisi eettisesti arvioituna erittäin tärkeä kieltää myös Suomessa.Hyvinvointikantaa johdonmukaisesti seuraten myös koirilla tehtävä luolapyynti tulisi kieltää. Kyseistä käytännettä voidaan pitää eläintappelun muotona, jonka puitteissa koirat ahdistavat ja usein raatelevat mäyriä, kettuja ja supikoiria näiden pesätunnelistoissa useiden tuntien ajan. Koirat toistuvasti tappavat kohde-eläimiä tunnelistoon. Tyypillisesti koko päivän kestävä eläinten ahdistaminen, pelottelu ja raatelu ei millään muotoa kestä eettistä tarkastelua. Koirilla tapahtuva luolapyynti onkin metsästysmenetelmistä nähdäkseni selvästi julmin ja eettisesti ongelmallisin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa mäyrien luolapyynti koirilla on tästä syystä ollut eläinsuojelulaissa kiellettyä jo 1800-luvulta alkaen ja myös kettujen luolapyyntiä säännöstellään siten, että koiran tulee ajaa kohde-eläin nopeasti maanpinnalle eikä jäädä tuntikausiksi tunnelistoon. Ymmärrän, että kyseinen metsästysmenetelmä lukeutuu metsästyslain piiriin, mutta ehdotan asiaan vaikuttamista myös eläinsuojelulainsäädännön kautta ja pidän näin tekemistä eettisesti erittäin perusteltuna ja tarpeellisena.
  8. Vasikoiden yksittäiskasvatus. Eläinsuojelulaki sallii vasikoiden yksittäiskasvatuksen, vaikka vasikat tutkimusten mukaan kärsivät voimakkaasti yksinäisyydestä. Sosiaalisen, nuoren ja emostaan juuri väkisin erotetun eläimen yksittäiskasvatus on hyvinvointikantaa seuraten ilmeisellä tavalla vailla eettistä oikeutusta. Vasikoiden yksittäiskasvatus tulisikin ehdottomasti kieltää lailla. Sama koskee kaikkia sosiaalisia lajeja.
  9. Emo-poikas -suhteen estäminen. Jälkeläisten hoito ja pesänrakennus ovat tuotannossa käytettyjen eläinten keskeisimpiä tarpeita. Silti näiden tarpeiden toteuttaminen estetään esimerkiksi kanojen, lehmien ja sikojen kohdalla osittain tai kokonaan. Tämä puolestaan aiheuttaa tutkitusti mittavaa stressiä, hätää ja ahdinkoa. Erityisen suurta kärsimystä joutuvat kokemaan poikaset, jotka pakkoerotetaan emoistaan epäluonnollisen varhaisessa iässä. Lain tulisi turvata emo-poikas -suhde, eli poikasten mahdollisuus saada emojensa hoivaa ja emojen mahdollisuus hoitaa poikasiaan – onhan kyseessä yksi ensiarvoisimmista sosiaalisten eläinten tarpeista, joka vaikuttaa vahvasti eläinten psyykkiseen kehitykseen ja hyvinvoinnin mahdollisuuksiin.
  10. Kalojen ja rapujen kivulloinen tappaminen. Laki sallisi rapujen elävältä keittämisen ja sen, ettei suuria kalamääriä lopeteta nopeasti. Tutkimuksen mukaan kalojen tukehtumiskuolema kuitenkin aiheuttaa huomattavan pitkittynyttä kärsimystä, ja myös rapujen elävältä keittäminen tuottaa eläimille todennäköisesti tuskaa. Nopea lopetus on mahdollista molempien eläinluokkien kohdalla myös teollisessa tuotannossa. Hyvinvointikantaa seuraten eläinsuojelulain tulisikin edellyttää sekä kalojen että rapujen tuskattomampia tappamismenetelmiä.
  11. Luonnonvaraisten eläinten vangitseminen / tarhaaminen. Koska kotoisten luonnonvaraisten eläinten ottaminen lemmikiksi on kiellettyä, olisi johdonmukaista kieltää myös luonnonvaraisten eläinten tarhaaminen tuotanto- ja metsästystarkoituksessa. Etiikan ja hyvinvointikannan näkökulmasta on varsin ongelmallista kieltää luonnonvaraisten eläinten ottaminen elätiksi esimerkiksi tilanteessa, jossa se on tarvinnut ihmisen hoivaa ja leimautunut tämän jälkeen pysyvästi ihmisiin siten, ettei sitä voida enää vapauttaa luontoon, mutta samalla sallia luonnonvaraisten eläinten tarhaaminen lihaksi. Samoin luonnonvaraisten eläinten pyytäminen lemmikiksi olisi tärkeää kieltää lähtömaasta riippumatta. Valitettavasti tällä hetkellä Suomeen tuodaan paljon esimerkiksi akvaariokaloja, jotka on pyydetty suoraan luonnosta. On varsin epäjohdonmukaista ja ristiriitaista kieltää kotoisten lajien pyytäminen elätiksi mutta samalla sallia ulkomailta pyydettyjen luonnonvaraisten eläinten lemmikiksi ottaminen. Vangittujen luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi ei riipu siitä, mistä valtiosta ne on pyydetty.
  12. Positiivilistojen puute. Lemmikkieläinten positiivilistat ovat tarpeellisia ja kansainvälisesti arvioituna yksi nopeasti yleistyvä eläinsuojelullinen lähtökohta. Alkuperältään tai tarpeiltaan luonnonvaraisten eläinten pitoon lemmikkeinä sisältyy selviä hyvinvointiriskejä ja -ongelmia, sillä kesyyntymishistorian puute tarkoittaa, ettei eläin ole millään tavoin sopeutunut elämään ihmisen hoidossa saatikka luonnolliseen elinympäristöön nähden erittäin ahtaassa häkissä / terraariossa / akvaariossa. Positiivilistojen sisällyttäminen tulevaan lakiin ja asetuksiin olisikin eettisesti tärkeää.
  13. Eksoottisten lajien laiminlyönti. Monien yleisten lemmikkilajien hoitokulttuuriin sisältyy selkeitä puutteita. Esimerkiksi kanien, undulaattien ja jyrsijöiden hoito on mediakeskusteluiden perusteella usein puutteellista ja esimerkiksi sairastuneen eläimen eläinlääkäriin vienti harvinaista. Kyseisten eläinten halpa hinta onkin johtanut arvostuksen puutteeseen, mikä heijastuu noiden eläinten kohteluun. Tämä on selvä epäkohta, johon olisi tähdellistä puuttua lakitasolla siten, että laki esimerkiksi velvoittaisi omistajia hankkimaan sairastuneille lemmikkieläimille eläinlääkärineuvontaa. Asiaan olisi tärkeä puuttua myös asetustasolla siten, että kyseisille lajeille turvataan kyllin tilava ja virikkeellinen ympäristö.
  14. Kissojen laiminlyönti. Leikkaamattomien kissojen vapaa ulkoilu olisi tähdellistä kieltää ns. populaatio-ongelman ratkaisemiseksi ja luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Samalla olisi tärkeää korostaa kissojen elämän virikkeellistämistä (kuten valjaissa ulkoilua ja ulkotarhoja).
  15. Virikkeiden puute. Kaikkien ihmisten hoidossa elävien lajien kohdalla tulisi korostaa virikkeellistämistä ja lajiominaisten tarpeiden monipuolisuutta. Eläinten pito-olosuhteiden tulisi olla sellaiset, että eläin voi toteuttaa itselleen oleellisia tarpeita, joihin lukeutuvat (osittain lajista riippuen) esim. liikkuminen, sosiaalisuus, uteliaisuus, leikki, pesänrakennus, kaivaminen, uiminen, omaan ympäristöön vaikuttaminen ja tilava, moninainen elinympäristö.
  16. Eläinten tappokilpailut. Kilpailut, joissa tavoitteena on tappaa mahdollisimman paljon luonnonvaraisia eläimiä tietyn aikajänteen sisällä, olisi erittäin tähdellistä kieltää kunnioittavan eläinsuhteen edistämiseksi. Kilpailut viihteellistävät eläinten tappamisen ja siten ruokkivat varsin ongelmallista eläinsuhdetta. Mikäli eläimiä ei saa vahingoittaa erilaisissa kilpailuissa (kuten raveissa), millä perusteella eläinten tahallisesta vahingoittamisesta olisi sallittavaa tehdä kilpailu?
  17. Valvonnan puutteellisuus. Eläinten hyvinvoinnin valvontaan on eettisesti välttämätöntä tuoda lisää velvoitteita ja resursseja. Valvonta osoittaa, arvostaako yhteiskunta eläinten hyvinvointia käytännön tasolla. Valvonta on osa hyvinvointikannan käytäntöön asettamista ja siksi välttämätön osa onnistunutta lakia eläinten hyvinvoinnista.
  18. Eläinten itseisarvon ja kunnioittavan eläinsuhteen jättäminen lain ulkopuolelle. Eläinten itseisarvo ja kunnioittava eläinsuhde ovat minkä tahansa johdonmukaisen ja kestävän eläineettisen teorian – hyvinvointikanta mukaan lukien – perusta. Eläinten itseisarvon tunnistaminen mahdollistaa sen, että eläimen hyvinvointia pidetään sinällään tärkeänä arvona, ja kunnioittava eläinsuhde puolestaan takaa sen, että tuota hyvinvointia pyritään myös käytännössä turvaamaan. Tästä syystä olisi paitsi loogista myös erittäin tarpeellista kirjata nämä termit tulevaan lakiin. Ilman niitä, menettää lainsäädäntö teoreettisen perustansa.

Eettisestä näkökulmasta uusi laki kaipaakin vahvoja parannuksia. Hyvinvointikanta ei vaadi paljoa, vaan ainoastaan eettisen minimitason: sen, että eläinten perushyvinvointi eli keskeisimpien tarpeiden toteutuminen ja vapaus ihmisen aiheuttamalta kärsimykseltä turvataan. Tämä minimitaso olisi eettisesti tarkasteltuna varsin oleellista huomioida johdonmukaisella tavalla sekä lain että asetusten tasolla.

Lakiluonnosta koskeville parannuksille on paitsi eläineettinen myös selkeä yhteiskunnallinen tarve. Eläinten kohtelun etiikka on nopeasti noussut vakavan yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi ja yhä useampi on eläinten kohtelusta huolestunut. On varsin todennäköistä, että tulevaisuudessa huoli eläinten kohtelusta tulee edelleen yhä nopeammin kasvamaan – tähän motivoivat esimerkiksi eläinten mieltä ja hyvinvointia koskevan tieteellisen tiedon lisääntyminen, yleistyvä eläineettinen keskustelu, sekä ympäristö- ja ilmastoteemojen mukana tulevat lajisuojelua ja ruoantuotantoa koskevat kysymykset. Eläimiä koskeva asenneilmasto elääkin nopeaa muutosta ja lainsäädännön tulisi huomioida tämä muutos. Lainsäädännön on tärkeää soveltuvilta osin heijastella yhteiskunnassa yleisiä arvoja, eikä ensisijaisesti pyrkiä palvelemaan vähemmistön (kuten vaikkapa eläinteollisuuden toimijoiden) taloudellista etua. Mikäli laki eläinten hyvinvoinnista ei halua olla ajastaan selvästi jäljessä, monien muiden maiden lainsäädäntöön nähden kehittymätön tai arvomaailmaltaan vanhentunut, tulisi sen siis pyrkiä huomioimaan ripeästi yleistyvä huoli eläinten kohtelusta.

Sekä eettinen että yhteiskunnallinen näkökulma puoltavatkin sitä, että lain tulisi mahdollisimman pitkälle mukailla hyvinvointikantaa. Ihmisellä on velvollisuus tukea eläinten hyvää elämää sen sijaan, että hän tuhoaisi tuon elämän mahdollisuuksia. Lainsäätäjien vastuulla puolestaan on varmistaa, että tuo velvollisuus otetaan vakavasti – ja että eläinten hyvinvointi toteutuu.

Yhteenvetona kiitän lainvalmistelijoita joistakin tärkeistä parannuksista. Samalla kannustan heitä kunnianhimoisemman ja kattavammin eläinten hyvinvointia turvaavan lain työstämiseen.