Esitysluonnoksessa eläinten hyvinvointilain ensisijaiseksi tavoitteeksi ja päämääräksi on kirjattu aikaisemman HE 154/2018 vp tavoin eläinten hyvinvoinnin edistäminen: tunnistetaan, että eläimen hyvinvointi perustuu sen kokemukseen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olo-tilastaan. Tällaisina mainitaan eläimen pitopaikka ja olosuhteet, eläimen hoito, kohtelu ja eläinjalostus sekä eläimen mahdollisuus toteuttaa sille lajityypillistä käyttäytymistä. Lisäksi luonnoksessa todetaan, että eläimen olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttäminen tulisi ottaa huomioon eläinten hoidossa, kohtelussa ja pitopaikkojen suunnittelussa. Samalla ta-voin kuin vuoden 2018 hallituksen esityksessä HE 154/2018 vp, eläimen hyvinvoinnin edellytykset sivuutetaan yhteiskunnallisten ja taloudellisten tekijöiden perusteella. Tämä on ristiriidassa lain tarkoituksen kanssa. Myöskään sitä, mitä näillä yhteiskunnallisilla tekijöillä tässä kontekstissa tarkoitetaan, ei luonnoksessa avata. Luonnoksessa puhutaan eettisestä punninnasta ja eläinten aseman muuttumisesta siten, että eläinten hyvä hyvinvointi koetaan entistä tärkeämmäksi. Erityisesti tuotantoeläinten osalta taloudelliset seikat on määritelty vastoin lain tarkoitusta eläinten tunnistetun hyvinvoinnin edelle.
Esitysluonnoksessa todetaan, että eläinten hyvinvointilainsäädäntö on pyritty uudistaman siten, että se vastaisi nykyistä käsitystä eläinten hyvinvoinnista ja sen tärkeydestä. Tämä ei nyt lausuttavaksi annetussa luonnoksessa toteudu. Sen sijaan luonnoksessa on karkea ristiriita lain tavoitteiden ja laissa olevan sääntelyn välillä. Monelta osin ristiriitaisessa esityksessä ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon eläinten aseman parantamista, eläinten hyvinvointitutkimusten tuomaa tietoa eläinten hyvinvoinnin edellytyksistä ja kansalaisten vaatimuksia eläintenpidolle. Luonnosehdotuksen koko lähtökohta on vinoutunut ja siitä syystä näen perustelluksi lausua esitysluonnoksesta vain joiltain osin.
Eläinten kunnioitus
Luonnoksessa eläinten kunnioittaminen ehdotetaan lisättäväksi lain tavoitteisiin ja yleisiin periaatteisiin. Luonnosehdotuksessa todetaan lisäksi, että eläinten käyttäminen erilaisiin tar-koituksiin ja eläinten kohtelu edellyttävät hyötyjen ja haittojen arviointia sen suhteen, onko eläimen tietynlainen käyttö ja kohtelu perusteltua vai ei. Esityksessä tämä hyöty-haittapunninta ei ole tasapainossa, vaan erityisesti tuotantoeläinten osalta ehdotettu sääntely on monelta osin vääristynyt ja perustuu yksinomaan taloudellisiin etuihin eläinten hyvinvoinnin syrjäyttäen.
Eläimen itseisarvoa ei ole haluttu nostaa lakitekstin tasolle ja se on luonnoksen perustelujen mukaan vain eläimen kunnioittamisen tausta-ajatus. Esitysluonnoksessa todetaan myös, ettei itseisarvoon perustuva kunnioittaminen muuta eläimen esineoikeudellista asemaa eikä lähtökohtaisesti suojaisi eläimen elämää. Tältä osin luonnosesitystä ei voida pitää hyväksyttävänä. Eläimen elämän suojeleminen pitäisi olla lain keskiössä ja rakentaa muu sääntely sen ympärille. Kun lain tarkoituksena on sen 1 §:n mukaan suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla eläinten hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta, pitäisi tähän kuulua myös eläimen elämän kunnioittaminen ja eläimen itseisarvon kirjaaminen lakitekstiin.
Eläinsuojeluvalvonta
Perusteluissa käsitelty eläinsuojeluvalvontaa tekevän eläinlääkärin velvollisuus valvonnan suorittamisessa on näennäinen uudistus, koska se ei muuta nykyistä tilannetta. Viranomaisilla on jo voimassa olevien lakien perusteella velvollisuus hoitaa heille säädetyt tehtävät. Sen sijaan olisi tärkeää varmistaa eläinsuojeluvalvontaan riittävät resurssit tehokkaan valvonnan toteuttamiseksi.
Esitysluonnoksen mukaan mahdollisuus käyttää asiantuntijoita ja avustajia tarkastuksella vähentää tarvetta kahden eläinlääkärin parityönä tekemille tarkastuksille. Mahdollisuus käyttää asiantuntijoita ja avustajia on sinällään hyvä, mutta tarkastusten tekemistä eläinlääkäreiden parityönä ei pidä kustannusten vähentämisen vuoksi korvata asiantuntijalla tai avustajalla. Valvontaa tekevillä eläinlääkäreillä tulee olla mahdollisuus vastaisuudessakin tehdä eläinsuojelutarkastuksia parityönä ja sen lisäksi käyttää tarvittaessa asiantuntijoita tai avustajia.
Luonnoksessa on hyvää se, että valvontaviranomaisilla olisi jatkossa oikeus valvoa eläintenpitokiellon noudattamista. Tästä poikkeuksena on pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat, joissa tarkastuksen voisi tehdä vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on aihetta epäillä, että eläinten hyvinvointia koskevia säännöksiä on rikottu tai rikotaan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Tämä tar-koittaa sitä, että eläintenpitokiellon valvontaa lemmikkieläinten osalta ei voida asianmukaisesti tehdä, jolloin iso osa eläintenpitokiellosta jää valvontamahdollisuuden ulkopuolelle. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä eikä lain tavoitteiden mukaisena.
Teurastamoiden kameravalvontaa koskeva sääntely on puutteellinen. Luonnosehdotuksen mukaan laki ei edellytä kameroiden käyttöä ja niiden asentamisesta sekä ylläpidosta huolehtisi Ruokavirasto. Kustannukset tästä tulisivat Ruokaviraston kannettavaksi ja kameroiden käyttöönotto olisi mahdollista vain nykyisten määrärahojen sallimissa puitteissa. Valvonnan tehokkuuden kannalta kameravalvonta tulee säätää pakolliseksi. Siksi hallituksen esitystä tulee korjata siten, että kameravalvonta säädetään pakolliseksi ja tähän tulisi osoittaa erilliset varat Ruokavirastolle.
Sukupuoliyhteys eläimen kanssa
Samoin kuin aikaisemmassa hallituksen esityksessä HE 154/2018 vp, luonnoksessa kriminalisoidaan ihmisen sukupuoliyhteys eläimen kanssa. Teko katsotaan eläinsuojelurikkomukseksi, josta rangaistuksena on sakkoa. Teon kriminalisointi on hyvä asia, mutta teon katsominen eläinsuojelurikkomukseksi on edelleen ristiriidassa sen kanssa, että sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan (eläimeen sekaantumisesta) levittämisestä (RL 17:18) voidaan tuomita enintään kaksi vuotta vankeutta. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisessä rangaistusasteikko on toisin sanoen sama kuin eläinsuojelurikoksessa (RL 17:14). Tämä johtaa siihen, että itse teosta, sukupuoliyhteys eläimen kanssa, voidaan tuomita lievempi rangaistus kuin teosta otetun kuvan levittämisestä. Sukupuoliyhteys eläimen kanssa on silloin vähemmän moitittavaa kuin tällaista toimintaa esittävän kuvan levittäminen. Tätä ei voida pitää suhteellisuusperiaatteen eikä yleisen oikeustajun mukaisena eikä tämän tyyppinen tekojen arvottaminen ole hyväksyttävää. Toiminta on ristiriidassa eläinten kunnioituksen ja hyvinvoinnin edistämisen kanssa eli lain keskeisten tavoitteiden kanssa. Sukupuoliyhteydellä eläimen kanssa ihminen tavoittelee ainoastaan omien mielihalujensa tyydyttämistä, kun taas eläimelle toiminta on omiaan aiheuttamaan fyysistä ja/ tai psyykkistä vahinkoa, joka vahingoittaa eläimen hyvinvointia. Eläimeen sekaantumisesta tulee säätää rikoslaissa eläinsuojelurikoksena.
Ilmoitusvelvollisuus poliisille
Luonnoksen 91 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuudesta poliisille toisin kuin voimassa olevassa eläinsuojelulaissa. Tällä hetkellä valvontaviranomaisilla ei ole harkintavaltaa sen suhteen, tekevätkö he epäillyistä eläimiin kohdistuneista rikoksista ilmoituksen poliisille vai eivät. Luonnoksessa on otettu samantapainen muotoilu kuin esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa, jossa valvontaviranomaiselle on jätetty harkintavaltaa teon vähäisyyden arvioinnin perusteella. Teon arvottaminen on toisinaan vaikeaa myös juridisen koulutuksen saaneille syyttäjille ja tuomareille, joten valvontaviranomaisilta ei voida edellyttää rikostunnusmerkistön tuntemista. Teon arvottaminen tulee jättää rikosprosessissa arvioitavaksi. Valvontaviranomaiselle luonnoksessa ehdotettu arviointivelvollisuus teon vähäisyyden suhteen ei ole hyväksyttävää. Tällä tavoin säädettynä on ole-massa ilmeinen vaara siitä, että tekojen ilmoittamatta jättämisestä tulee pääsääntö. Tämä on todettu jo ympäristörikosten osalta (Ahonen, Timo – Kerppilä, Leena – Pirjatanniemi, Elina 2003: Ilmoittaako vai eikö? Arvioita kunnan ympäristöviranomaisen ilmoituskynnyksestä ympäristörikosjutuissa). Myös ympäristörikosten kansallinen seurantatyöryhmä on ra-portissaan 2013 kritisoinut ympäristörikosten ilmoittamista säätelevää pykälää siitä, ettei se ilmaise riittävän selkeästi valvontaviranomaisen ilmoituskynnyksen matalaa tasoa ja valvontaviranomaisen virkavastuuta ilmoitusvelvollisuudesta (Ympäristörikoskatsaus vuodelta 2013, s. 8). Ympäristöviranomaisten toimintaa arvioivassa tutkimuksessa on vahvistunut käsitys siitä, että ympäristöviranomaiset eivät välttämättä tee ilmoitusta ympäristörikoksista silloinkaan, kun se lain mukaan olisi tehtävä (Sahramäki, Iina – Kankaanranta, Terhi 2014: Ympäristörikollisuuden torjunta ja valvonta Suomessa – Kohti vihreämpää viranomaisyhteistyötä? s. 50). Tämä puolestaan lisää piiloon jäävää rikollisuutta. Mikäli eläinsuojeluviran-omaisille jätetään laaja harkintavalta epäiltyjen eläinsuojelurikosten ilmoittamisessa, käytäntö voi muodostua erilaiseksi eri maakunnissa, jolloin kansalaisten yhdenvertainen kohtelu kärsii. Samaan asiaan on kiinnitetty huomiota myös ympäristöministeriön raportissa 1/2018, jossa esitetään, että ympäristölainsäädännön ilmoitusvelvollisuutta koskevat säännökset on syytä yhdenmukaistaa siten, että valvontaviranomaiset ilmoittavat epäillyistä rikoksista esitutkintaviranomaisille yhtäläisin perustein (Leila Suvantola: Ympäristörikosten ilmoituskynnykset ja lievien ympäristörikosten sanktiointi, s. 20). Raportissa viitataan myös kokemuksiin Ruotsin ympäristönsuojeluviranomaisten ilmoitusvelvollisuudesta. Siellä lain-säädäntö ei anna viranomaisille toimivaltaa jättää ympäristörikoksia ilmoittamatta, riippu-matta niiden vähäisyydestä. Tämä varmistaa yhtäläisen käytännön koko maassa eikä viran-haltijaan voi kohdistua asiatonta vaikuttamisyritystä. Ilmoitusvelvollisuus tulee jättää entiselleen.
Valvontaviranomaisiin ja valvonnan järjestämiseen liittyvät muutokset
Aikaisemmassa hallituksen esityksessä HE 154/2018 vp ollut velvollisuus järjestää eläinten hyvinvoinnin valvonta myös virka-ajan ulkopuolella oli hyvä ja vastaava velvollisuus tulisi säätää uudessakin hallituksen esityksessä. Eläinten hyvinvoinnin valvonnan kannalta on välttämätöntä, että eläinsuojeluvalvontaa hoitavat kunnaneläinlääkärit ovat tavoitettavissa myös virka-ajan ulkopuolella. Eläinten hyvinvointi voi toisinaan vaatia kiireellisiä toimenpiteitä ja muilla paikallisilla valvontaviranomaisilla ei ole sellaista eläinlääketieteen osaamista, mitä eläinten hyvinvoinnin valvonta edellyttää. Riippumatta siitä, että eläinsuojeluvalvonta on siirtymässä hyvinvointialueille vuoden 2026 alusta lähtien, tulee eläinten hyvinvoinnin ympärivuorokautinen valvonta säätää valvontaa tekevien virkaeläinlääkäreiden tehtäväksi.
Luonnoksessa poliisin tehtävät ja asema valvontaviranomaisena pysyvät nykyisen kaltaisena. Tätä ei tarkemmin perustella. Sen lisäksi, että poliisi olisi jatkossakin eläinten hyvin-vointia valvova viranomainen, poliisi on edelleen myös esitutkintaviranomainen. Poliisilla olisi siten edelleen eläinsuojeluasioissa kaksoisrooli. Lisäksi poliisi toimii virka-apua antavana viranomaisena. Käytännössä poliisi toimiikin eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa eläinlääkärille virka-apua antavana viranomaisena ja esitutkintaviranomaisena. Poliisimies-ten peruskoulutukseen ei tällä hetkellä sisälly eläinten hyvinvointiin ja suojeluun perehtymistä, vaan koulutus perustuu poliisin laissa säädettyihin tehtäviin. Poliisilain (872/2911) 1 luvun 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Mikäli poliisi säädetään yhdeksi eläinsuojeluviranomaiseksi, tehtävään liittyvä perehtyneisyys tulee sisällyttää poliisin peruskoulutukseen. Samoin poliisimiehille pitäisi tarjota mahdollisuus erikoistua eläinsuojelukysymyksiin ja suorittaa laajemmat opinnot eläinsuojeluasioista. Muussa tapauksessa poliisin rajalliset resurssit olisi syytä keskittää eläimiin kohdistuvien rikosten esitutkintatehtäviin ja virka-apuun liittyviin tehtäviin.
Eläinsuojeluvalvonnassa on otettava huomioon myös EU:n valvonta-asetus, joka edellyttää valvontaa suorittavilta viranomaisilta soveltuvaa pätevyyttä ja koulutusta.
Löytöeläinten hoidon järjestämiseen liittyvät muutokset
Uudesta esitysluonnoksesta poistettu kuntien velvollisuus kuljettaa löytöeläin löytöpaikasta eläinten talteenottopaikkaan tulee palauttaa. Kuljetusvelvollisuuden poistaminen kunnille aiheutuvien kustannusten perusteella on vastoin eläinten hyvinvointilain tavoitteita.
Kalastuslain muutos
Esitysluonnoksessa on hyvänä lähtökohtana se, ettei kaloille saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja kärsimystä, mutta tähän liittyviä poikkeuksia, esimerkiksi sääolosuhteiden perusteella, ei voida pitää hyväksyttävänä. Kalan kokema kärsimys tulee asettaa etusijalle ja mahdollisen ihmiselle aiheutuvan epämukavuuden tulee väistyä. Eläimen hyvinvointi tulee painaa vaakakupissa enemmän kuin esimerkiksi ihmisten kalastus harrastuksena.
Kuten Eläinten hyvinvointikeskuksen selvityksestä ilmenee, ei tiedetä varmuudella, etteikö rapu kokisi kipua. Varovaisuusperiaatteen nojalla rapujen elävältä keittäminen tulee kieltää. Rapujen syöminen ei ole ihmisen hengissä säilymisen kannalta välttämätöntä, mistä syystä eläimen hyvinvoinnille on tässäkin tapauksessa annettava suurempi painoarvo.
Hallitusohjelmasta johtuvat muutokset:
1) Parsinavetat ja lypsykarjan ulkoilu
Esitysluonnoksessa hyvää on se, että parsinavetoiden rakentamisesta luovutaan, mutta siirtymäaikaa tulee vähentää. Lisäksi ei voida pitää hyväksyttävänä, että kielto ei koske maidontuotantoa varten pidettäviä lehmiä ja hiehoja. Tämä on vastoin nautojen hyvinvoinnin edellytyksenä olevia fyysisiä ja psyykkisiä tarpeita sekä käyttäytymistarpeita. Esitystä tulee muuttaa siten, että kielto koskee lyhyellä siirtymäajalla kaikkia parressa pidettäviä eläimiä. Ei ole myöskään hyväksyttävää poiketa jatkuvan kytkettynä pitämisen kiellosta. Jaloittelu-mahdollisuus on yksi eläimen hyvinvoinnin perusedellytyksistä ja se tulee taata kaikille eläimille ilman mahdollisuutta hakea siitä vapautusta.
2) Porsitus- ja tiineytyshäkit
Porsitus ja tiineytyshäkit tulee kieltää lyhyellä siirtymäajalla. Sian pitäminen häkissä porsituksen ja tiineytyksen ajan on vastoin sen fyysisiä, psyykkisiä ja käyttäytymistarpeita. Sikojen pitäminen häkissä vaarantaa tarpeettomasti sikojen hyvinvointia ja se on ristiriidassa lain tarkoituksen kanssa.
3) Porsaiden kirurginen kastraatio
Kirurgisen kastraation tiedetään aiheuttavan porsaille merkittävää kipua ja stressiä. Kirurgiselle kastraatiolle on olemassa EU:ssa ja muualla maailmalla vaihtoehtoja: kastroimattomien karjujen kasvattaminen, jolloin siat teurastetaan nuorella iällä ennen sukukypsyyttä tai karjun hajun vähentäminen rokottamalla. Lisäksi EU:n alueella eri toimijoiden (mm. tuottajat) tekemän yhteisten lausuman mukaan sikojen kirurgisesta kastroinnista oli tarkoitus luopua vuoteen 2018 mennessä. Porsaiden kirurginen kastrointi on tarpeetonta ja aiheuttaa tarpeetonta fyysistä ja psyykkistä haittaa eläimille, joten siitä on luovuttava lain voimaantulon yhteydessä.
4) Pysyvä vedensaanti
Janon tarpeen tyydyttäminen on niin ikään yksi eläimen hyvinvoinnin perustarpeista. Esitys-luonnoksessa on hyvää se, että siinä säädetään oikeudesta jatkuvaan vedensaantiin. Sen sijaan poikkeukset jatkuvasta vedensaannista ovat vastoin lain tarkoitusta ja vaarantaa eläinten hyvinvointia. Kaikilla eläimillä tulee olla mahdollisuus jatkuvaan vedensaantiin. Eläinten hyvinvoinnin kannalta keskeistä seikkaa ei tule syrjäyttää ihmisille aiheutuvien kustannusten perusteella.
5) Eläinten kauppa ja pentutehtailu
Esitysluonnoksessa on hyvää sääntely ns. pentutehtailun kitkemiseksi. Eläimen omistajan velvollisuus estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen yhdistettynä kissojen ja koirien rekisteröintivelvollisuuteen on hyvä uudistus, joka parantaa eläinten hyvinvointia. Myös eläinten tuontiin ja luovutukseen liittyvät säännökset ovat hyviä parannuksia eläimille haitallisen pentutehtailun vähentämiseksi, mikäli tätä kyetään valvomaan.