1. Luku – Yleiset säännökset
1 §:ssä lain tarkoitukseksi asetetaan muunlajisten eläinten suojelu niiden hyvinvointia vahingoittavilta haitoilta sekä asetetaan tavoite parantaa eläinten kohtelua ja lisätä kunnioitusta muunlajisia eläimiä kohtaan.
Eläinten hyvinvointia käsiteltäessä on tärkeää huomioida tarve lajityypilliseen käyttäytymiseen. Yksi keskeisimmistä eläinten hyvinvointia heikentävistä tekijöistä on lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamisen estävät rakenteet, pitopaikkojen olosuhteet sekä eläinyksilöiden määrä. Lajityypilliset tarpeet ovat eläinyksilöiden fundamentaaleja tarpeita riippumatta siitä ovatko lajit pitkälle jalostettuja tai asuvatko ne vankeudessa vai eivät.
1 §:ään tulee lisätä maininta eläinten mahdollisuudesta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään niin tuotanto-olosuhteissa, lemmikkeinä tai missä tahansa tämän lain soveltamisalaa koskevissa tilanteissa.
2. Luku – Yleiset periaatteet ja vastuu eläimistä
Lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamiseksi 6 §:ään tulee lisätä momentti, joka huomioi tuotanto-olosuhteissa eläinten liikkumisen rajoittamisen aiheuttamat vakavat haitat eläimen kyvylle harjoittaa lajityypillistä käyttäytymistään. Tämä lisäys tekee lain tavoitteen eläinten hyvinvoinnin suojelemisesta uskottavamman. Parsinavetat, porsitus- ja tiineytyshäkit, turkiseläinten ja munijakanojen häkit sekä muut mahdolliset eläinten liikkumista estävät rakenteet on kiellettävä, jotta eläinten hyvinvointitarpeiden vähimmäisehdot voivat täyttyä. Pykälään tulee myös lisätä maininta eläinten itseisarvosta, joka nykyisellään puuttuu lakiluonnoksesta kokonaan.
Riskinä on, että mikäli laki hyväksytään luonnoksen esittämällä tavalla, se ei tule täyttämään vaatimuksia eläinten hyvinvoinnin minimitarpeiden saavuttamiseksi. Tällaisenaan laki uhkaa myös jäädä merkittävästi jälkeen eurooppalaisista verrokkimaista, joissa suuressa osassa esimerkiksi eläinten liikkumista rajoittavia rakenteita on kategorisesti kielletty. Lisäksi, koska on perusteltua olettaa lain olevan voimassa jopa vuosikymmeniä, on ensiarvoisen tärkeää, että sen kunnianhimoon ja riittävän hyvinvoinnin takaamiseen panostetaan riittävästi.
3. Luku – Eläinten kohtelu
15 §:n toisen momentin kohta neljä mahdollistaa porsaiden kirurgisen kastraation jatkamisen toistaiseksi. Niin kauan kuin kirurginen kastraatio on sallittua, täytyy se suorittaa niin, että eläin on rauhoitettu, toimenpidealue puudutettu ja tulehduskipulääkettä annettu. Tulehduskipulääkkeen antaminen toimenpiteen jälkeen tai sen aikana ei yksin riitä kirurgisen kastraation aiheuttaman kivun lievittämiseksi ja eläimen stressireaktion ehkäisemiseksi.
Näin ollen kirurginen kastraatio tulee määritellä sellaiseksi toimenpiteeksi, että se 16 §:n toisen momentin perusteella ei kuulu sellaisten toimenpiteiden joukkoon, joissa kivunlievitys ei ole pakollinen. Lisäksi yllä mainittu vaatimus riittävästä rauhoittamisesta ja kivunlievityksestä tulee käydä laissa ilmi.
Ministeriön esille tuoma lupaus porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopumiseksi tulee toteutua ja siitä ei pidä joustaa tuottajien painostuksesta. Kielto on tärkeä, sillä toimenpide on kajoava ja sitä kautta porsaiden hyvinvointia merkittävästi heikentävä toimenpide.
4. Luku – Eläinten hoito
20 § sisältää paperilla erittäin hyviä ja kannatettavia asioita liittyen eläinten mahdollisuuteen toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään ja esimerkiksi mahdollisuutta liikuntaan. Valitettavasti lain tulkinta on kuitenkin hyvin väljää suhteessa näihin kirjauksiin, sillä esimerkiksi kyseisen pykälän neljäs momentti ei toteudu turkistarhauksen, parsinavetoiden, porsitus- ja tiineytyshäkkien tai häkkikanaloiden kohdalla.
Esimerkiksi turkiseläimenä käytettävillä ketuilla on luontainen tarve kaivaa sekä minkeillä uida. Lisäksi häkkien koko yksin elävällä aikuisella eläimellä on lajista riippuen 0,225–0,8, joka on itsestään selvästi liian pieni verrattuna eläinten luonnollisen reviirin kokoon ja tarpeeseen liikkua ja metsästää. Laki ohjaa tulkitsijaa kieltämään turkistarhauksen, sillä kyseinen elinkeino on täysin ristiriidassa 20 §:n kanssa.
Koska tällaista tulkintaa ei kuitenkaan syystä tai toisesta tehdä, voidaan turkistarhausta käsitellä laissa myös poistamalla turkiseläimet liitteen 1 sallittujen tuotantoeläinten listalta. Listalta tulee täten poistaa naali, supikoira, kettu, minkki, hilleri ja soopeli.
Jatkuva vedensaanti tulee turvata 21 §:ssä ja poistaa kirjaukset poikkeuksista, jolloin jatkuvaa juomavettä ei edellytetä. Eläimen hyvinvoinnin kannalta jatkuva vedensaanti on erittäin keskeinen tekijä ja janon tunne sekä mahdollinen nestehukka hyvinvointia merkittävästi alentava tila. Vesijärjestelmien sulana pidon kalleus ei saa olla syy olla mahdollistamatta jatkuvaa juomavettä. § 21 toisen momentin kohdat 4 ja 5 on siis poistettava.
Broilerien jalostus nopeammin kasvaviksi ja suurikokoisemiksi aiheuttaa niille vakavia hyvinvointiongelmia. Tästä syystä 25 §:ssä täytyy kieltää myös broilerien haittaa aiheuttava jalostus, vaikka se tapahtuukin Suomen ulkopuolella.
26 §:ssä maakunnilla tulee olla velvollisuus toteuttaa löytöeläinten kuljetus löytöpaikalta eläinten talteenottopaikkaan. Tämä velvollisuus sisältyi edelliseen lakiehdotukseen ja se on sisällytettävä myös nykyiseen lakiin.
5. Luku – Eläinten pitopaikka
- 37 tulee kieltää myös vanhojen porsitus- ja tiineytyshäkkien käyttö sen lisäksi, että uusien rakentaminen kielletään. Tällöin laki on myös linjassa itsensä kanssa, sillä pitopaikan yleisistä vaatimuksista määräävässä 33 §:ssä todetaan, että eläimen on pitopaikassaan kyettävä seisomaan ja vaihtamaan asentoaan. Porsitushäkki on tulkittavissa eläimen pitopaikaksi, koska emakkoa pidetään siinä yhtäjaksoisesti useita viikkoja kerrallaan.
12 vuoden siirtymäaika porsitushäkissä pitämisen enimmäisajan rajaamiseksi kahdeksaan vuorokauteen on liian pitkä, sillä se ei kannusta tuottajia investoimaan vapaaporsitukseen. Näin pitkä siirtymäaika jättää takaportin kiellon kumoamisesta myöhemmällä hallituskaudella, jolloin porsitushäkkien määrä ei merkittävästi tule vähenemään ennen siirtymäajan sulkeutumista.
36 §:ssä määrätään eläintenpitopaikan valaistuksen olevaksi sellainen, että se tukee eläimen fysiologisia tarpeita ja käyttäytymistarpeita. Tämä kirjaus on tarpeellinen ja hyvä, mutta se on ristiriidassa käytännön kanssa esimerkiksi broilerihallien suhteen. Broilerihalleissa broilerien syömiskäyttäytymistä manipuloidaan pitämällä valoja päällä halleissa paljon suurempi osa vuorokaudesta kuin olisi eläinten terveyden kannalta hyväksi. Jos lakia tulkitaan näin löysästi, tarvitsee tämä kohta tarkennuksen, jossa kiinnitetään huomiota broilerihallien valaistukseen.
Lakiin tulee lisätä vaatimus pihattonavetoissa elävien lehmien ulkoilusta ja jaloittelutarhan tai laitumen pakollisuudesta. Pihattonavetoissa elävien lehmien ulkoilumahdollisuudelle on asetettava vähimmäismäärä.
Parsinavettakielto tulee § 37 ulottaa myös vanhoihin parsinavettoihin, jolloin myös lain omat § 33 asettamat vaatimukset eläimen mahdollisuudesta liikkua ja vaihtaa asentoa pitopaikallaan täyttyvät. Mikäli vanhoja parsinavettoja ei kielletä laki ei takaa uskottavaa mahdollisuutta asennon vaihtamiseen eikä siten yksilön hyvinvoinnin vähimmäisehtojen täyttymiselle. Lisäksi lypsylehmille on taattava pakollinen laidunnus, joka on ulotettava lopulta kaikkiin nautoihin.
Eläinten pysyvästä pitopaikasta määräävässä 37 §:ssä täytyy kieltää eläinten häkkikasvatus, joka niin ikään rikkoo 33 §:n edellyttämiä mahdollisuuksia asennon vaihtamiseen. Häkkikasvatus on ristiriidassa myös neljännen luvun 20 §:n kanssa, jossa määrätään muun muassa eläimen mahdollisuudesta liikuntaan ja kehonhuoltoon. Jotta laki takaa eläinten vähimmäisehdot hyvinvoinnilla ja tämän lain tavoitteet, täytyy häkkikasvatuksesta luopua. Tämä koskee etenkin turkiseläimiä ja häkissä pidettäviä munijakanoja.
11. Luku – Valvonta
Poiketen aiemmasta, nykyisestä luonnoksesta on poistunut vaatimus maakuntien järjestämästä valvontaeläinlääkärin päivystyksestä. Eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta on tärkeää, että valvontaeläinlääkärin palveluita on saatavilla myös virka-ajan ulkopuolella. Lakiin tulee siis lisätä takaisin maakuntien velvollisuus tarjota valvontaeläinlääkärin päivystys.
- 79 kameravalvonta tulee määrätä pakolliseksi kaikkiin teurastamoihin ja videomateriaalia on mahdollisuuksien mukaan käytävä läpi valvontaviranomaisen toimesta myös pistokokeen omaisesti eikä vasta, kun epäily mahdollisesta eläinsuojelurikoksesta on noussut esiin muuta kautta. Tällä tavoin on mahdollista puuttua teurastamoiden toiminnassa tapahtuviin mahdollisiin eläinsuojelurikoksiin tehokkaammin ja ennaltaehkäistä niitä.
Liite 3 – Laki kalastuslain muuttamisesta
Lain uudistuksen yhteydessä tulee kieltää pyydystä ja vapauta tyylinen kalastusharrastus. Vieheisiin kiinni tarttuminen aiheuttaa kalojen suunympäristöön, nieluun ja kiduksiin vakavia fyysisiä vaurioita, jotka ovat kivuliaita ja voivat haitata kalan edellytyksiä selvitä hengissä. Kyseessä on ainoastaan huvin vuoksi harjoitettava kalastuksen muoto, joten sen kieltäminen on erittäin perusteltua ottaen huomioon siitä koituvat haitat.
58 b §:stä täytyy poistaa poikkeukset, joissa saaliksi otettujen kalojen mahdollisimman nopeaa ja kivutonta lopetusta ei vaadita. Pykälästä tulee siis poistaa toinen ja kolmas momentti. Eläintä ei tule saada jättää kitumaan siitä syystä, että sen lopettamisesta aiheutuu ylimääräistä vaivaa. Kohta on nykyisessä ehdotuksessa ristiriitainen ja jättää käytännössä kokonaan huomiotta isoimman ongelman eli nimenomaan kaupallisessa kalastuksessa tapahtuvan eläinten kitumaan jättämisen.