Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä eläinsuojelulain uudistus on pääosin oikeansuuntainen mutta riittämätön. Tarkastelemme asiaa tässä asiaa luonnonvaraisten eläinten ja luonnon monimuotoisuuden kannalta, vaikka myös tuotantoeläinten säännöksissä olisi parantamisen varaa.
Luonnonvaraisten eläinten hoito
On aika saada luonnonvaraisten eläinten koko hoitoketju ja sen rahoitus kuntoon. Varsinkin uhanalaisilla lajeilla luontoon vapauttamisen tulee olla päätavoite.
Kunnaneläinlääkärille tulee säätää velvollisuus arvioida eläimen parantamismahdollisuudet ja tarvittaessa toimittaa eläin luonnonvaraisten eläinten hoitolaan – pelkkä lopettamisvelvollisuus ei riitä (7 §, vertaa myös 29 §).
Luonnonvaraisten eläinten hoitoketjun kuntoon saamiseen tulee palata myös tämän lain jälkeen erillisellä hankkeella.
Laidunnus
Lehmien laidunnus lisää niiden hyvinvointia ja edistää luonnon monimuotoisuutta, kunhan laidunpaine mitoitetaan oikein. Esitetty 90 päivän jaloittelu tulee säätää laitumelle ja koskemaan myös lypsykarjaa.
Koirien ja kissojen rekisteröinti
Koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on sekä eläinten että niiden omistajien etu. Se edistää eläinten palauttamista omistajalleen.
Tärkeää on estää villikissakantojen syntyminen luontoon, koska niistä on suuria ongelmia alkuperäislajeille.
Tuotantoeläiminä pidettävät eläimet
Maassamme luonnonvaraisina esiintyvistä eläimistä vähintään viiriäisten, peltopyiden ja sinisorsien pito tulisi poistaa 58 §:stä. Tarhakannoista voi tulla geneettistä riskiä ja tauteja luonnoneläimille.
Liitteessä 1 on myös lajeja, jotka voivat levitä luontoon ja aiheuttaa siellä ongelmia alkuperäisluonnolle. Ainakin kaikki petoeläinlajit pitäisi poistaa listalta.
Lisäksi luettelossa 2 oleva sana ”papukaijat” on liian epämääräinen. Papukaijoissa on paljon uhanalaisia ja CITES-lajeja.
Siirtymäajat ovat yleisesti ottaen tarpeettoman pitkiä.