Lausunto eläinten hyvinvointilain luonnoksesta

Arvoisa vastaanottaja.

Olen pettynyt kotimaani eläinsuojelulakiin elämäni aikana lukemattomia kertoja. Peruskoulun ajan kasvoin autuaan tietämättömänä merkittävistä ongelmista, joita tuotantotilojen arjessa, teurastamoilla, eläinmatkailutiloilla ja turkistarhoilla tapahtuu.

Minutkin on koulun ruokalassa kasvatettu siten, että ilman lehmänmaitoa kaikki luuni tulevat katkeamaan jo kauan ennen kun ehdin täysi-ikäiseksi. Kuitenkin ihan tieteellisesti todistettuna on selvää – oli jo silloin – että me ihmiset emme tarvitse toisen nisäkkään maitoa saati perseposkea elääksemme pitkän ja hyvän elämän. Osteoporoosilla pelottelun rinnalla voisi herätellä ihmisiä miettimään, miksi lehmän utareista ylipäätään tulee maitoa; siis kenelle se oikeastaan olikaan alunperin tarkoitettu?

Mielestäni ajattelevalla ihmisellä on ajattelevan ihmisen vastuu. Uusia lakimuutoksia tulisi tarkastella moraalisten kysymysten kautta. On totta, että me ihmiset kykenemme oikeastaan mihin tahansa – oli kyse sitten alistamisesta, vangitsemisesta tai tappamisesta – meillä on keinot kaikkeen. Mutta vaikka kykenemme tekemään niin, tarkoittaako se, että meidän täytyy?

Vanha eläinsuojelulaki on kaivannut kipeästi muutoksia. Rohkeita uudistuksia, uusia isoja linjauksia, jotka toisivat meidät takapajulasta tieteellisten tutkimusten tuella tähän päivään – ja sen ohitse. Suomi voisi olla edelläkävijä eläinten hyvinvoinnin suhteen, mutta sitä kohti emme missään nimessä ole menossa uuden lakiehdotuksen myötä.

Olen vieraillut usealla tuotantotiloilla. Katsellut silmästä silmään parteen kahlittua eläintä, pieneen tilaan yksin ahdettua vasikkaa ja kuullut omin korvin, miten siat huutavat, kun teurastamon auto kaartaa pihaan. Samaiset joulukinkut eivät loksauttaneet korvia muille autoille. Todellisuus on karu, ja lait mahdollistavat kaiken tämän.

Seuraavaksi kolme nostoa, jos niitä olisi helpompi poimia täältä tekstin seasta luettavaksi:

  1. Suomen eläinsuojelulaki ei suojele eläintä, eikä resurssit ole riittäviä. Mahdollistamme esimerkiksi tilanteet, joissa eläinlääkärit joutuvat lopettamaan kerralla kymmeniä aliravittuja, nälkiintyneitä ja sairaita safarikoiria niille sijoilleen, vailla toivoa tulevaisuudesta. Nämä eivät ole yksittäistapauksia. Resurssien vahvistamisen lisäksi matkailueläinten pitoon tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, etenkin nyt kun korona kurittaa yrityksiä.
  2. Suomalainen maito- ja lihateollisuus on kestämätöntä, törkeää hyväksikäyttöä, jossa kiduttaminen mahdollistetaan ihan lain puitteissa.
  3. Suomalainen turkistarhaus on koko maailman mittakaavalla valtava häpeä edistyksellisessä hyvinvointivaltiossa.
  4. Eläinteollisuutta ohjaa raha, se on selvää – mutta ohjaako raha myös suomalaista eläinten hyvinvointilain uudistusta?

Jos me hyväksymme sen, että on moraalisesti oikein syödä toisia lajeja, ja kasvattaa niitä tapettavaksi, niin eikö silloin vähintä mitä me voimme tehdä, on tarjota niille edes kohtuulliset puitteet tämän lyhyen, ankean elämän ajaksi?

Loppuun vielä muutamia huomioita lyhyesti:

  • ”Teurastamoilla pidetään jo nykyisin lihantarkastuslainsäädännön nojalla kirjaa esimerkiksi sikojen hännänpurennan, märkäpesäkkeiden, niveltulehdusten ja emakoiden lapahaavaumien esiintymisestä.” Suora lainaus muistiosta. Mielestäni nämä ehdottomasti julkiseksi! Voisi sopia vaikka MMM -Instagramiin, kuvien kanssa.
  • ”Lopetusvelvollisuus ei koskisi kerralla saatavaa suurta saalismäärää. Siitä voitaisiin poiketa myös esimerkiksi vaikeissa sääolosuhteissa.” Myöskin suora lainaus. Mitä ihmettä? Yhdelle kalalle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaista kuolemaa, mutta sadalle saa? Mikä ihmeen vaikeissa sääolosuhteissa? Viestikää ihmeessä näistä asioita niin, että kansalle menee viesti perille.
  • ”Rapu esimerkiksi pyrkii pois 36-38-asteiseksi lämmitetystä vedestä ja aistii myös tuntosarvillaan haitallisen korkean lämpötilan. Korkea lämpötila aiheuttaa ravulle mahdollisesti kipua. Jos rapu laitetaan elävänä 98-celsiusasteiseen veteen, se kuolee reilussa kahdeksassa sekunnissa.” Tämä oli suora lainaus siitä teidän teettämästä tutkimuksesta. Samaan aikaan uusi lakiehdotus mahdollistaa rapujen elävältä keittämiseen. Mielestäni reilu kahdeksan sekuntia on järkyttävän pitkä aika kitua.
  • Suomeen ei missään tapauksessa tarvita yhtäkään uutta tuotantoeläintä. Ei vesipuhvelia tai mitään muutakaan.
  • Vasikat ovat sosiaalisia eläimiä; ei yksittäiskasvatusta.
  • Porsitushäkeistä tulisi luopua nopeammin kokonaan.
  • Parsinavetoista tulisi luopua nopeammin kokonaan.
  • Porsaiden kirurginen kastraatiosta tulee luopua nopeammin kokonaan.
  • Häkkikasvatus tulisi kieltää täysin ja nopealla aikataululla.
  • Kaikilla eläimillä tulisi olla oikeus juomaveteen. Tämän luulisi olevan vähimmäisvaatimus!
  • Turkistarhausta on syytä miettiä uudestaan.
  • Eläinsuojeluun täytyy saada lisää resursseja. Lain kuuluisi aidosti suojata eläintä. Myös tuomiot on törkeän pieniä.

Tässä muutamia pää(epä)kohtia, eivät varmasti tulleet yllätyksenä.

Tehkää rohkeita päätöksiä.