Yleiset kommentit lainvalmistelusta
Lakiesitys on ristiriitainen ja lajeja eriarvoistava sekä huomattavan tuotanto- ja talouskeskeinen. Lakiesitystä arvioidessa huomaa helposti, että Suomessa on vakava demokratiavaje, mitä tulee eläimiin. Eurooppalaisten ja suomalaisten asenteet eläinten paremman kohtelun puolesta ovat olleet jo vuosia tiedossa, ja eläinsuojelulain uudistamista on odotettu liian pitkään. Uudessa luonnoksessa ei huomioida eläinjärjestöjen vaatimuksia, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja monilta osin aivan minimitasoiseen eläinten hyvinvointiin. Huomioitu on ainoastaan sellaiset asiat, jotka ovat helppoja toteuttaa tai jotka voivat jäädä lain kirjaimeksi vailla toteutumista.
Eläinten käyttäytymistarpeiden ja hyvinvoinnin korostaminen on luonnoksen tärkeimpiä uudistuksia, ja siltikään tällaisenaan luonnos ei edusta uusinta tutkimustietoa. Sekä nykyisessä laissa että uudessa luonnoksessa on useita kohtia, joiden lainsäädännön tiukentamiselle on olemassa kuluttajien ja kansalaisten tuki.
Monet eläinlakiehdotuksen uudistuksista ovat marginaalisia tai vesitetty ylipitkillä siirtymäajoilla. Eläinsuojelulain uudistaminen on ollut vireillä yli 10 vuotta. Tänä aikana tuottajilla on ollut mahdollisuus tutustua eläinten hyvinvointitutkimuksen ja eläinjärjestöjen tietoihin ja vaatimuksiin. Siirtymäaikoja pitäisi radikaalisti lyhentää jo pelkästään siksi, että lakiuudistus on kestänyt näin kauan. Lain taustatyöksi tehdyt selvityksetkin ovat jo ehtineet osittain vanhentua.
Lain uudistamisen pitkittäminen ja lain muokkaaminen tuottajien ja talousnäkökohtien perusteella on kansalaisten aliarvostamista. Lain nimen muuttaminen eläinten hyvinvointilaiksi ei takaa eläimille hyvinvointia eikä ihmisiä voi hämätä kielitempuilla. Jo nykyisessä laissa tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Eläinten hyvä kohtelu ei kuitenkaan lisäänny sillä, että lakiin kirjoitetaan sana “hyvinvointi”. On selvää, että pyrkimys ja tarkoitus on osittain hyvä, mutta tällaisenaan hyvinvoinnin määritelmä ei läpileikkaa lakiluonnosta eikä kohtele eri eläinlajeja tasapuolisesti. Mikäli lain nimi jää luonnoksen mukaiseksi, on lakiin vähintäänkin lisättävä hyvinvoinnin, kärsimyksen, hyvän kohtelun ja kielletyn kohtelun selkeät määritelmät. Hyvinvointia ja kärsimystä ei voi tulkita eläimen käyttötarkoituksesta tai ihmisen taloustilanteesta riippuen.
Itseisarvoa ei pidä kirjata lakiin, jos laki ei kunnioita itseisarvoa
Suomessa eläinsuojelulain uudistamisen yhteydessä viime vuosikymmenen ja vuosien on puhuttanut myös eläinten itseisarvo ja sen kirjaaminen osaksi lakia. Tässäkin luonnoksessa siitä puhutaan, vaikkakaan itseisarvoa ei ole kirjattu lakitekstiin. Itseisarvolla viitataan siihen, että eläimillä on arvo myös riippumatta niistä saatavasta hyödystä. Myös useassa Euroopan maassa eläinsuojelulainsäädäntöä on haluttu tehostaa eläinten arvokkuuden ja itseisarvon tunnustamisen kautta. Eläinten arvosta ja kunnioittamisesta on otettu maininta myös esimerkiksi Ruotsin, Norjan, Alankomaiden ja Sveitsin eläinsuojelulakeihin.
Vaikuttaa siltä, että luonnoksessa puhutaan sekaisin eläinten kunnioittamisesta, arvokkuudesta tai itseisarvosta. Esimerkiksi systemaattinen tappaminen ilman suhteellisuuden tai välttämättömyyden periaatetta on itseisarvon rikkomista, joten mielelläni näkisin uuden eläinten hyvinvointilain kieltävän broilerintuotannon, turkistarhauksen, häkkikanalat ja teollisen kalankasvatuksen tuotantomuotoina, joissa eläintä ei kohdella yksilönä vaan resurssina, tuotteena tai kilogrammoina.
On huono puhua itseisarvosta ja hyvinvoinnista, jos niiden ajatellaan automaattisesti rajautuvan vain joillekin lajeille tai joillekin lajeille vain joissain tapauksissa. Lakiluonnosta tulisikin tarkastella myös enemmistön näkökulmasta: eniten Suomessa teurastetaan broilereita ja kaloja, ja molempien eläinryhmien suhteen ongelma on sama: tuotantomäärät ovat niin valtavia, että yksilön hyvinvointia on mahdoton ottaa huomioon.
Turkistarhaus on kiellettävä viiden vuoden siirtymäajalla
Kansalaiset haluavat, että turkistarhaus kielletään. Lakia ei pidä säätää tuottajien ehdoilla siten, että eläinten pito määrittyy ainoastaan rahassa mitattavan hyödyn kautta. Vesipuhveli pitäisi poistaa tuotantoeläinlajien listalta, kuten myös broileri (liite 1, nisäkkäissä vesipuhveli ja linnuissa kana-lajiin kuuluva hybridi broileri lihantuotantotarkoituksessa). Tuotantoeläinten lisäämiseen ei ole olemassa kestäviä perusteita sen enempää ekologisesti kuin eettisestikään. Eläimiä voidaan pitää esimerkiksi tuotantoeläinten turvakodeissa, erilaisissa suojelukeskuksissa ja pienemmissä pitopaikoissa ilman, että niiden kehoja käytetään lihan tai maidon tuotantoon.
Lakiesityksessä huomautetaan, että “eläimen hyvinvointi vaarantuu jollain tavalla lähes kaikissa eläimen käyttö- ja pitomuodoissa, eikä säännöksen tarkoituksena olekaan rajoittaa eläinten käyttöä yhteiskunnallisesti hyväksyttävillä tavoilla”. Turkistarhauksella ei ole yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Turkistarhaus on perustellusti jo nykyään voimassa olevan lain kirjaimen vastainen elinkeino.
Kaikenlainen häkkikasvatus on kiellettävä
Kansalaiset Suomessa ja koko Euroopassa haluavat myös, että häkkikasvattaminen kielletään. Euroopan komissio ja parlamentti ovat puoltaneet eurooppalaista
kansalaisaloitetta eräiden tuotantoeläinlajien häkkikasvatuksen kieltämisestä. Kieltoa on kaavailtu voimaan jo vuonna 2027. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki verkkopohjalla pitäminen eli turkistarhaus ja kanojen kasvattaminen häkeissä pitää jo uudessa laissa kieltää. Se tarkoittaa myös sitä, että sikojen pito tiineytys- ja porsitushäkeissä pitää kieltää mahdollisimman lyhyellä siirtymäajalla. Nautojen parsinavetat ovat eläimen näkökulmasta verrattavissa häkkikasvattamiseen, sillä eläin on pitkiä aikoja päästään sidottuna kiinni. Näin ollen myös parsinavetoiden käytön kielto tulee lisätä lakiin. Ei riitä, että “alan kehitys hoitaa siirtymän parsista pihatoihin”. Eläimillä ei ole aikaa odottaa, ja tämä laki säädetään nimensä mukaisesti eläinten hyvinvointilaiksi, ei tuottajien taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi.
Lajityypillinen käyttäytyminen on tosiasiallisesti mahdollistettava ja taattava kaikille lajeille
Lakiluonnoksessa puhutaan lajityypillisestä käyttäytymisestä, mikä merkitsee keskeisesti mahdollisuutta liikkua. Näin ollen esimerkiksi kaikkien nautojen on päästävä laiduntamaan ja ulkoilemaan ja kaikille eläimille on taattava oikeus jatkuvaan juomaveteen.
Lain valmistelussa näkyy eläimen välinearvo: mitä hyödyllisempi eläin taloudellisesta näkökulmasta ihmiselle on, sitä enemmän sille voidaan tuottaa kärsimystä sivuuttaen perustavanlaatuisetkin lajityypilliset tarpeet. Siten eläimet asettuvat lain silmissä hyvin eriarvoiseen asemaan, mikä kertoo paitsi ihmiskeskeisyydestä, myös lajisyrjinnästä.
Pito-olosuhteissa tulee velvoittaa ottamaan huomioon jokaisen lajin lajityypilliset käyttäytymistarpeet, kuten pesänrakennusvietti, tarve elää laumassa tai
yksin, luontainen vuorokausirytmi, liikkumisen tarve ja sosiaalinen käyttäytyminen ja hoivan antaminen ja saaminen. Jo kirjattujen hyvinvointivaatimusten lisäksi lain perusteluissa olisi hyvä selventää, että kaikille eläinlajeille tulee olla mukava, kuiva makuualusta tai muu lajityypillinen lepopaikka. (33–36 §) Jokaisella pidettävällä yksilöllä tulee olla mahdollisuus toteuttaa näitä tarpeita samanaikaisesti.
Eläinsuojeluvalvontaa on lisättävä
Eläinsuojelutarkastusten ja käräjäoikeuden tuomioiden mukaan suomalaisilta nauta- ja sikatiloilta on löytynyt vuosittain eläinten hyvinvointiin suoraan vaikuttavia laiminlyöntejä, kuten märkiä ja likaisia makuupaikkoja, ahtautta ja virikkeiden puutetta. Toimiva valvonta edellyttää riittävää määrä valvontaviranomaisia, koulutusta ja neuvontaa sekä riippumattoman ulkopuolisen toimijan tekemää auditointia.
Yksi luonnoksen isoimmista ongelmista onkin, että työhön ei osoiteta riittävästi resursseja esimerkiksi eläinsuojeluvalvonnan, teurastamoiden kameravalvonnan, Tullin, sekä luonnonvaraisten eläinten ja löytöeläinten auttamisen, kuljetuksen ja hoidon osalta. Jos resursointi ei ole riittävää, laki ei todennäköisesti toteudu ja epätasaisuus esimerkiksi valvonnan määrässä ja laadussa tulee jatkumaan.
Broileri on poistettava tuotantoeläiminä pidettävien eläinten listalta
Broilerin määritelmästä sanotaan, että “[p]ykälän 1 momenttiin lisättäisiin uutena broilerin määritelmä. Broilerilla tarkoitettaisiin lihantuotantoa varten pidettävää tuotantopolven lintua, joka kuuluu Gallus gallus-lajiin.” Lakiesitys jättää vanhempaispolven ja broileriemojen hyvinvoinnin erityispiirteet huomiotta. Lihaksi kasvatettavat broilerit eivät elä yhtä kauan kuin emot, joilla jalostuksen haitat tulevat vielä selvemmin esiin.
Luonnoksessa broilereista ei puhuta yksilöinä vaan kiloina. Tällainen selkeä välineellinen suhtautuminen Suomen yleisimpään tuotannossa pidettävään eläimeen on ristiriidassa sekä lain nimen että eläimen kunnioittamisen saatikka itseisarvon ajatuksen kanssa.
Suomessa tapetaan joka kuukausi teurastamoissa enemmän broilereita kuin Suomessa on edes ihmisiä. Esitys sanoo, että hoitoon kuuluu eläimen fyysisistä tarpeista huolehtimisen lisäksi eläimen henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Noin 82 miljoonaa broileria vuosittain on unohdettu. Miten broilerien henkisestä hyvinvoinnista huolehditaan, kun broilereita ei edes hoideta yksilöittäin?
Broilerinlihan kulutuksen on ennustettu yhä kasvavan, joten mikäli broileria ei poisteta tuotantoeläinten lajilistalta, eläinten olosuhteita ja kohtelua on oleellisesti parannettava. Nopeaksi jalostettu kasvu ja virikkeetön ympäristö aiheuttavat ongelmia, kuten iho- ja jalkavaurioita, kipuja ja apaattisuutta.
Vesipuhveli on poistettava tuotantoeläinten listalta
Sallittujen tuotantoeläinten listalla on uuden eläinlain esityksessä vesipuhveli lihantuotantotarkoituksessa. Suomeen ei tarvita yhtään tuotantoeläinlajia lisää. Se, että eläimiä voidaan vain yhden toimijan perusteella lisätä lakiin, ei viesti hyvää lainsäätäjän ammattitaitoisuudesta.
Kokonaisuudessaan lakiluonnoksen positiivilistaa sallituista tuotantoeläinlajeista on muokattava. Tuotannossa pidettävistä lajeista on poistettava: 9) minkki 10) hilleri 11) soopeli 12) kettu ja naali sekä näiden risteymät 13) supikoira ja 22) vesipuhveli sekä edellisen otsikon alla jo mainittu broileri.
Pakkoastutuksen kielto on lisättävä (25 §)
Tähän pykälään pitäisi lisätä, että eläinten pakkoastuttaminen on kiellettyä. Jos naaraspuolinen eläin ei suostu astumiseen ilman kiinnipitämistä, astuttamista ei saisi tehdä. Naaralla tulee olla mahdollisuus väistää ja vetäytyä tilanteesta.
Tämä lisäys on linjassa eläimen kunnioittamisen kanssa. Tämän tulisi koskea aivan kaikkia lajeja koirista hevosiin ja turkistuotannossa pidettäviin eläimiin (mikäli kaikkien eläinten turkistarhausta ei tässä uudistuksessa kielletä).
Kukkopoikien tappaminen on kiellettävä
Sukupuoli linkittyy eläinten jalostamiseen, pito-olosuhteisiin ja tappamisen ajankohtaan. Kananmunantuotannossa tiput kuoriutuvat ilman hautojaa, ilman suhdetta emoon. Kukkopoikaset lopetetaan laittamalla ne säiliöön, jonne päästetään hiilidioksidia, tai maseroimalla eli murskaamalla. Maserointi on lopetusmenetelmä, joka on sallittu alle 72 tunnin ikäisille untuvikoille ja munille. Ranska ja Saksa ovat vastikään ilmoittaneet olevansa maailman ensimmäiset maat, jotka kieltävät tämän hiljaa hyväksytyn käytännön.
Hiilidioksidin käyttö kaikkien eläinten tainnutuksessa on kiellettävä, rapujen hengiltä keittäminen on kiellettävä (58 b §)
Hiilidioksidi on limakalvoja ärsyttävä kaasu ja se aiheuttaa tukehtumisen tunnetta. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto suositti jo vuonna 2004, että ”inhimillisiä” kaasuseoksia pitäisi kehittää. Vaihtoehtoihin ei silti ole investoitu. 69 eurooppalaista eläinjärjestöä on vaatinut, että sikojen tainnuttaminen hiilidioksidilla lopetetaan vuoteen 2025 mennessä. Menetelmää voi perustellusti pitää jo nykyisen eläinsuojelulain vastaisena, sillä se aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä, joka olisi vältettävissä.
Sukupuoliyhteys eläimen kanssa kiellettäisiin, mikä on hyvä asia (14 §)
Kannatan pykälää, mutta esitän lisäksi seuraavan muotoilun poistoa: ”Sukupuoliyhteyttä ei sen sijaan olisi vielä esimerkiksi se, että sukupuolielimet koskettavat toisiaan.” Sukuelinten ja peräaukon koskettelu pitää siis kieltää muissa kuin hoitotoimenpiteisiin liittyvissä tilanteissa. Ihmisen ja muun eläimen välinen sukuelinten koskettelu pitää laskea kuuluvaksi sukupuoliyhteyden piiriin. Mikään eläintä koskeva hoitotoimenpide ei edellytä ihmissukuelinten esilletuontia.
Kotieläinpihan pitäminen täytyy jatkossakin olla luvanvaraista toimintaa
Luvanvaraisen toiminnan muuttaminen ilmoituksenvaraiseksi on eläimen näkökulmasta heikennys, joten sitä ei pidä tehdä. Eläinten pidon ei tule olla helppoa ja kaikille mahdollista. Kotieläintilojen luvanvaraisuus tulisi siis säilyttää sellaisenaan kuin se on tällä hetkellä voimassa olevassa laissa.
Luonnonvaraisten eläinten auttaminen
Lakiesitys jää vajavaiseksi luonnonvaraisten eläinten suhteen, eikä se takaa, että sairastunut tai loukkaantunut eläin saa lakiin kirjatun auttamisvelvollisuuden edellyttämää apua.
Löytöeläimet
On hyvä, että löytöeläinten säilytysvelvollisuus on palautettu lakiluonnoksessa 15 päivään aiemmin ehdotetun 10 päivän sijaan, mutta tämä ei ole parannus nykyiseen lakiin. Mikäli päivien määrää ei tästä lisätä, löytöeläinten asemaa pitää muutoin parantaa. Löytöeläimen lopetuksen tulee aina olla toissijainen vaihtoehto uuden kodin etsimiselle, ja määrätä, että löytöeläin luovutetaan eteenpäin tunnistusmerkittynä ja rokotettuna sekä pääasiassa kastroituna/steriloituna (etenkin kissat).
Kalastus- ja metsästyskilpailut on kiellettävä, pyydystä ja päästä -kalastus on kiellettävä
On hyvä, että eläimiä ei voisi lopettaa viihdetarkoituksissa. Viihdetarkoitukseksi onkin tulkittava johdonmukaisesti myös kaikki mainostettavat ja kilpailuelementtejä sisältävät kalastus- ja metsästyskilpailut, kuten naakkajahdit, pienpetopyynnit ja pilkkikisat. Myös luolakoirakokeet eläviä kohde-eläimiä käyttäen on kiellettävä.
Luonnoksessa on huomioitu hieman kaloja, mutta jälleen tuotanto ajaa eläinten hyvinvoinnin yli, mikäli kalojen massatukehduttaminen sallitaan. Lopetusvelvollisuuden tulisi koskea myös kerralla saatavaa suurta kalamäärää.
Sirkuseläinten positiivilistaa ei tarvita, sillä kaikkien eläinten käyttö sirkuksissa on kiellettävä
Sirkukset edustavat eläinten tarpeetonta viihdekäyttöä.
Pätevyysvaatimukset
Lakiesitykseen tulee kirjata, että kaikissa tapauksissa, missä edellytetään eläinten hyvinvoinnin tai terveyden arvioimista, tulee arvioinnin suorittavan tahon aina olla koulutukseltaan eläinlääkäri.
Kaikkien eläinten kastraation tulisi suorittaa vain eläinlääkärin pätevyyden saanut henkilö.
Teurastamoiden kameravalvonta
Kaikkiin teurastamoihin on asennettava pakollinen kameravalvonta, jota valvontaviranomaisten tulee tarkkailla säännöllisesti.
Eläinasiavaltuutetun virasta on säädettävä laissa
Eläinasiavaltuutetun virasta tulisi säätää laissa samoin kuin esimerkiksi lapsiasiavaltuutetusta säädetään. Viranomaisen toiminta olisi tällöin jatkuvaa ja paremmin resursoitua.
Eläinasiavaltuutettu-termi kuvaisi paremmin viranhaltijan toimenkuvaa laajasti kaikkien eläinten suojeluun, hyvinvointiin ja oikeuksiin perehtyvänä ammattilaisena, ei ainoastaan perinteisen eläinsuojelun edistämistä. Eläinsuojelun lisäksi eläinasioihin liittyvät olennaisella tavalla eläinten oikeudet ja eläinten käytön kyseenalaistaminen sekä uudenlaisten eläinsuhteiden hahmottelu ja asiantuntijuus eri eläinten näkökulman huomioinnissa. Eläinasiavaltuutetun viran säätäminen laissa olisi askel eläinasioiden institutionalisoitumisessa.
Ammattinimikkeissä on suositeltavaa siirtyä sukupuolineutraaleihin nimikkeisiin (vrt. nykyinen määräaikainen virka eläinsuojeluasiamies).
Valtion velvollisuus lisätä kuluttajakansalaisten tietoa muunlajisten eläinten käyttämisestä ja hyvinvoinnin edellytyksistä
Lakiin tulee kirjata valtion velvollisuus edistää kansalaisten ja kuluttajien tietoa eläinten käyttämisestä ja yhteiskunnallisesta asemasta. Tietoisuuden lisääminen vaatii tuekseen yhteiskunnan rahoittamaa tutkimusta eläinten hyvinvoinnista ja eläinten asemasta myös muista kuin eläinlääketieteellisistä ja eläinten käyttöä edistävistä näkökulmista. Taloudelliset näkökulmat ovat liian pitkään hallinneet yhteiskunnallista keskustelua eläimistä.